Emil järvessä

Illalla tapasimme MEJÄ-ryhmämme kanssa ja sovimme tapaamisen lauantai aamulle. Tapaamisen jälkeen vietin pari tuntia hallituksen kokouksessa ja kokouksen jälkeen kävimme vielä grillaamassa makkarat iltapalaksi.

Lauantaina heräsimme vähän kahdeksan jälkeen, söimme aamupalan mökissä ja klo 9.00 tapasimme MEJÄ-ryhmämme ilman koiria. Kävimme läpi MEJÄ-teoriaa ja klo 11 suuntasimme kohti metsää tekemään jälkiä. Meidän ryhmän opastajana toimi Mika Lehto (kennel Small Fetscher) ja ryhmäämme kuului Frida, Emil ja Aaron. Jussi oli  kuunteluoppilaana Wellun ollessa Eevan kanssa NOMEilemassa.

Ryhmäämme teki siis kolme jälkeä. Ensimmäisen jäljen veretin, toisen merkkasin ja kolmannella olin vain katsomassa muiden työskentelyä. Jälkien tekemisen jälkeen palasimme takaisin leiripaikalle lounaalle ja lounaan jälkeen palasimme taas metsään. Ensimmäiseksi jäljelle pääsi Frida, joka suoritti jäljen ihan mallikkaasti.

Aaron pääsi toisena jäljelle. Se merkkasi alkumakauksen hyvin ja lähti hyvin rauhallisesti  maavainulla etenemään, kuten Mika sanoi ”haistaen jokaisen varvun erikseen.” Ensimmäisen makauksen se merkkasi ihan mallikkaasti ja matka toiselle makaukselle meni jo vähän vauhdikkaammin. Toisenkin makauksen se merkkasi ihan hyvin (tälle matkaukselle oli veretyksen yhteydessä jätetty muutaman makupala). Matka jatkui tästä ihan hyvin, mutta nähtyään kaatona olleen kanin se palasi luokseni. Menimme sitten yhdessä katsomaan kania ja sen jälkeen kani olikin ihan mukava tuttavuus. Aaronin ensimmäinen jälki meni siis kaatokäyttäytymistä lukuunottamatta loistavasti! Aaron tiesi heti mitä siltä odotettiin ja tuntui pitävän hommasta.

Aaron lähdössä jäljestämään

Aaron laitettiin autoon odottamaan ja Emil pääsi jäljestämään. Emil kävi heti alusta alkaen aika kuumana. Se merkkasi alkumakauksen hyvin, mutta itse jäljestys oli vähän häseltämistä. Emil jäljestää hyvin ilmavainuisesti ja se kaarsi heti ensimmäisen makauksen ohi. Palautin se vähän takaisin päin ja sen jälkeen se merkkasi makauksen hyvin kaapimalla maata. Matka jatkui taas hieman häseltäen, mutta kokoajan kuitenkin jäljestäen. Toisella makauksella kävi samanlailla kuin ensimmäiselläkin eli ilmavainulla ohi, mutta palautuksen jälkeen merkkasi makauksen hyvin. Kaadolle mentiinkin sitten aika vauhdilla ja kaadon se merkkasi hyvin. Emilkin tuntui pitävän jäljestyksestä, mutta vauhtia ja sen myötä sitä sähellystä oli hieman liikaa. Mika kuitenkin tuumasi, että pienellä harjoittelulla siitä tulee ihan hyvä MEJÄ-koira.

Emil jäljestämässä

Kävimme vielä purkamassa jäljet ja sen jälkeen saimme Mikalta palautteet. Aaronin hän totesi jäljestävän ja merkkaavan hyvin, rauhallisella maavainulla. Hän toivoi lisää vauhtia, mutta totesi samalla, että kokemuksen myötä sitä tulee varmasti lisää. Emilin kanssa pitää harjoitella malttia ja kaatojen merkkaamista. Ohjaajalle tuli palautetta ohjausliinan käytöstä eli sitä EI keritä käteen!

Oli jännä huomata kuinka erilaisia nuo kaksi ovat. Aaron joka normaalisti häslää paljon enemmän oli huomattavasti rauhallisempi ja tarkempi jäljestäjä, kun taas normaalioloissa rauhallisempi Emil häsläsi jäljellä. Tämä oli ensimmäinen MEJÄ kokemus sekä ohjaajalle ja koirille ja olin todella tyytyväinen molempiin koiriin. Saimme Mikalta erittäin hyvät ohjeet ja jatkamme varmasti tätä mukavaa harrastusta, sillä koiratkin tuntuivat nauttivan.

Simo oli jo aamupäivällä minun ollessa tekemässä jälkiä käynyt poikien kanssa tutustumassa flyballiin. MEJÄn jälkeen kävimme vielä uudelleen kokeilemassa. Paikalla oli 2 eritavalla laukaistavaa pallonlaukaisukonetta. Molemmat pojat oppivat nopeasti laukaisemaan pallon koneista, mutta Emil oli aika koominen. Se yleensä sai pallon päähänsä ja siitä vasta suuhunsa. Se keskittyi niin kovasti laukaisemaan pallon, että unohti katsoa mistä pallo oikein tulee. Äärettömän hauska laji!!

! 
Emil laukaisee pallon flyball koneesta

Flyballin jälkeen Emil ja Aaron pääsivät mökkiin lepäämään. Itse kävin katsomassa juoksukisoja, jossa saikin välillä nauraa oikein urakalla. Erilaisia tyylejä oli niin ohjaajille kuin koirilla. Juoksukisan jälkeen alkoi arpajaiset, mutta meidän perheeseen ei osunut yhtään palkintoa L Arpajaisten jälkeen alkoi leirikisa, johon koottiin neljän koiran joukkueet. Meidän joukkueeseen tuli minä ja Emil, Jussi ja Wellu, Ari ja Freya sekä Vesa ja Fanni, joukkueen nimeksi tuli Isi ja kakarat. Pääsimme aina kolmannelle kierrokselle eli finaalin asti.

Ensimmäisellä kierroksella ohjaajan ja koiran piti mönkiä yhden joukkuejäsenen ali, pujotella koiran kanssa kapea rata ilman että ohjaajan tai koiran tassu menee reunaviivojen yli, heittää dami ruutuun, pujotella takaisin ja hypätä joukkuejäsenen yli. Seuraavalla kierroksella ohjaajan polvien väliin laitettiin dami ja sen kanssa piti juosta rata ympäri koiran kanssa ja maalissa dami annettiin seuraavalle ilman käsiä. Kolmannelle kierrokselle osallistui vain 2 koiraa kummastakin joukkueesta ja koiran piti valita ennen kuin kuulimme tehtävät. Emil aloitti meidän joukkueesta. Tehtäväksi tuli valita 5 esinettä, jotka koiran piti noutaa kahden minuutin aikana. Esineet olivat eriarvoisia niiden vaikeusasteen mukaan. Me valitsimme metallinoutokapulan, lusikan, ison limupullon (kaikki 3 pistettä), sukan ja muovikipon (2 pistettä). Minä oli lähetyspaikalla ja Jussi oli esineiden luona kannustamassa, kuitenkin niin, että hän ei saanut koskea esineisiin. Emil haisteli kaikki esineet läpi ja valitsi sukan. Seuraavaksi se toi ison limupullon ja sitten muovitölkin. Viimeiseksi se toi vielä metallinoutokapulan, mutta se tuli valitettavasti hieman yliajalla eikä sitä laskettu pisteisiin. Seuraavan tehtävän eli limboamisen suoritti Freya. Pari kolme kierrosta meni Freyalla loistavasti, mutta sitten Freya hyytyi ja toinen joukkue otti voiton. Kärsimme siis niukan yhden pisteen tappion, mutta hauskaa oli!

Leirikisan jälkeen läksimme Eeva, Jussin, Arin ja Marin mökille saunomaan ja grillaamaan. Vietimme siellä muutaman tunnin ja kello olikin yli 1 kun pääsimme nukkumaan. Työn ja leikin täyteisen päivän jälkeen Emil ja Aaron olivatkin melkoisen väsyneitä ja nukkuivat tyytyväisenä mökissä.

 
Grillaamassa lauantai iltana

Sunnuntaina meillä ei ollut enää ohjattua toimintaa, joten päätimme nukkua vähän myöhempään. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen pojat kävivät uimassa Small Fetcher koirien Faman, Fransun, Fiinan ja Fannin kanssa sekä Ronjan ja Capsin kanssa. Uimisen jälkeen kokeilimme vielä kerran flyballia. Emil osasi mennä koko radan ja Aarokin meni kaksi estettä, laukaisi pallon ja hyppäsi esteet takaisin. Kokeilimme myös sitä toisenlaista laukaisukonetta

Tämän jälkeen vuorossa olikin enää lounas ja ajomatka kotiin. Leiripaikka oli oikein mukava ja leiri hyvin järjestetty, kiitos siitä järjestäjille!