03.12.2009 SURUA
- Petyn kun kukaan ei tule minua ovelle vastaan tullessani kotiin
- Hätkähdän kun kukaan ei hauku ovikellon soidessa
- Seison keittiössä lasten iltapuuron jämien kanssa ja ihmettelen, että mihin ne pitäisi laittaa
- Väistän edelleen keittiön kulmassa vesilätäköitä, joita Aaron jätti juodessaan
- Petyn kun kukaan ei tule kerjäämään minulta juustoa kun olen tekemässä voileipää
- Häädän Emiliä pois keittiön pöydän alta kerjäämästä kun lapset syövät
- Varon kun nousen sohvalta etten astu Aaronin päälle
- Tietokoneella varon, että tuolini ei rullaan Aaronin päälle (nukkui usein renkaiden keskellä)
- Ihmettelen kun kukaan ei tunge päätään kauppakasseihini kun tulen kaupasta
- Kävelyllekään en jaksa lähteä sillä kukaan ei sitä vaadi

Nämä pienet asiat ovat sellaisia, jotka tekevät surulliseksi. Usein huomaan ajattelevani mitä Emil tai Aaron tekisivät juuri nyt. Vaikeata on ollut myös selittää lapsille koirien poismenoon liittyviä asioita. Jenna on reagoinut vahvasti asiaan, Joona on onnekseen vielä sen verran nuori, että ei oikein vielä ymmärrä. Paljon on asiasta puhuttu ja aika toivottavasti tekee tehtävänsä tässäkin asiassa.

Samalla haluan kiittää kaikkia muistamisesta ja tuesta, se on tullut tarpeeseen!

29.11.2009 POJAT OVAT POISSA :(
Kaksi mahtavaa persoonaa on nyt poissa. Tilalla on pohjaton suru ja äärimmäisen tyhjä olo.

Emilin nivelrikkoa hoidettiin syksyn mittaan kipulääkkeellä ja akupunktiolla, joka toimikin loistavasti. Se helpotti oloa hyvin ja akupunktioiden jälkeen sillä oli selvästi hyvä olla. Eilen aamulla herättyäni kuulin Emilin vinkuvan alakerrassa ja luulin sillä olevan vain kiire ulos. Päästyäni alakertaan huomasin, että kaikki ei todellakaan ole hyvin, sillä minua vastassa oli tärisevä koira. Päästin pojat ulos ja annoin kipulääkkeen. Emil pystyi kyllä kävelemään, mutta takajaloista tuntui hävinneen voima. Kipulääke vaikutti tärinään, mutta selvästi näki, että kaikki ei ole enää kunnossa.

Aaronin näkö on selvästi viime aikoina heikentynyt ja luulen, että se oli jo ainakin lähestulkoon sokea. Se on koko elämänsä elänyt isänsä kanssa siihen tukeutuen, joten en usko, että se olisi ollut onnellinen sokeutuneena ilman Emiliä.

Päätäs oli olosuhteista huolimatta vaikea, mutta uskon sen olleen oikea. Eilen iltapäivällä pojat pääsivät paikkaan, jossa ei kipua enää ole.

Kiitos pojat, annoitte meille niin paljon!

Toisilleen niin rakas nelikko: Jenna, Aaron, Emil ja Joona 28.11.2009

17.09.2009 SYYSKUULUMISET
Tuota edellistä päivitystä lukiessa tuli taas mieleen, että koskaan ei pitäisi ainakaan kirjallisesti mennä kehumaan kuinka hyvin menee.... Emi nimittäin rupesi yhtäkkiä pari viikkoa sitten ontumaan aina pahasti toista etujalkaansa. Aikaisemmilla kerroilla muutaman päivän Rimadyl kuuri on riittänyt taltuttamaan ontumisen, mutta nyt sekään ei auttanut, joten suuntasimme eläinlääkärille. Emil rauhoitettiin ja siltä kuvattiin olka- ja kyynärnivelet sekä lonkat. Kaikista kuvatuista nivelistä löytyi voimakasasteisia nivelrikkomuutoksia, pahiten olkanivelissä. Samassa rauhoituksessa sille laitettiin molempiin olkaniveliin kortisonipiikit ja saimme ohjeeksi jatkaa kipulääkkeen antamista. Ensimmäinen viikko kortisonin antamisen jälkeen oli aika huono ja Emil oli aika haluton lenkkeilemään. Noin viikon kuluttua alkoi helpottamaan ja ontuminen on nyt muuttunut "epäpuhtaaksi" liikkeeksi.

Tänään kävimme Emilin kanssa ensimmäistä kertaa akupunktiossa tarkoituksena kokeilla jos siitä olisi lisäapua kivunlievityksessä. Emil oli aluksi hyvinkin epäluuloisen näköinen, mutta akupunktiopiikkien laittamisen jälkeen se kävi lattialle makaamaan ja lähestulkoon nukahti. Ei siis voinut olla kovinkaan epämiellyttävä kokemus :) Jatkamme akupunktiokäyntejä ainakin muutaman käynnin verran ja toivomme, että niistä olisi apua.

Näin syksyn tullessa olemme käyneet jo monesti sienestämässä. Emil ja Aaron nauttivat kun pääsevät mukaan ja noiden ikäherrojen kanssa onkin helppo sienestää, sillä ne pysyvät lähietäisyydellä mustikoita syömässä.

17.08.2009 KESÄKUULUMISIA
Kesä on mennyt taas hurjaa vauhtia. Emil täytti kesäkuun lopussa 10 vuotta, täytyy kai klassisesti todeta, että kylläpä aika rientää!  Papparainen on hyvässä kunnossa, harmaantunut se kyllä on, mutta sehän ei vauhtia hidasta. Vietimme yhden heinäkuisen lomaviikon mökillä, jossa Emil pelasi Simon kanssa futista RAKASTAMALLAAN tyhjällä jalkapallolla ja minä katselin huolestuneena, että mitenköhän herran kroppa peliä kestää. Ilokseni sain todeta, että rajusta pelistä ei tullut mitään jälkiseuraamuksia. Pari vuotta sitten sitkeästi vaivannut ontuminen on onneksi taaksejäänyttä elämää :)

Aaronkin voi hyvin silmiä lukuunottamatta. Nyt iltojen taas pimentyessä huomaa selvästi kuinka näkö on taas kesän aikana huonontunut. Pimeässä se ei varmaankaan näe oikeastaan mitään, kotona se esim. törmää imuriin, jos se on jätetty johonkin väärään paikkaan. Päivänvalossa se selvästi näkee vielä jotain, vaikea vain arvioida kuinka paljon. Mökillä se kyllä hyppää laiturilta veteen ja noutaa lähes 100 prosenttisesti kaikki järveen heitetyt tennispallot, mutta en tiedä hakeeko se pallot näkönsä vai enemmänkin kuulo- ja hajuaisteja käyttämällä. Pääasia kai on, että se nauttii.

06.06.2009 KUULUMISIA
Aika hiljaista taas ollut päiväkirjan päivittäminen, mutta aika hiljaiseloa tässä on ollutkin.

Toukokuun loppupuolella kävimme pitkästä aikaa Lenkillä Tuusulassa Emilin jälkikasvun kanssa. Hauskaa oli ja otetaan taas uusiksi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin :)

Inca, Freya, Wellu, Emil & Aaron

24.02.2009 SILMÄTARKASTUS
Käytin tänään pojat taas rokotuksilla ja samalla tarkistettiin taas molempien poikien silmät.

Emilin tilanne on lähes sama kuin viime vuonna: "Silmissä tila ennallaan, ei kaihimuutoksia, silmänpohjissa edelleen ohentuma-alueet saarekemaisia (pieniä), suonitus liki moitteeton."

Aaronin silmien huonoihin uutisiin on saanut jo tottua eikä tämä kerta ollut poikkeus: "PRA edennyt, enää 15% suonituksesta todettavissa. Lieviä sedundaarisia linssin etu- ja takaosan kuorikerroksen kaihimuutoksia."

21.02.2009 FREYA JA INCA HOIDOSSA
Freya ja Inca olivat meillä perjantai aamupäivästä lauantai iltapäivään hoidossa. Perjantaina kävin koko porukan kanssa lenkillä pellolla ja metsässä ja kaikki koirat saivat juoksennella vapaana. Illalla kävin niiden kanssa vielä minimaalisen pienellä iltalenkillä, sillä neljän koiran lenkittäminen yksin hihnojen kanssa ei ole kovinkaan helppoa!

Lauantaina kävimme vanhempieni luona ja jossa koirat saivat touhuta kanssamme pihalla. Tytöt olivat todella helppoja hoitokoiria ja ne tulevat loistavasti toimeen niin meidän koirien kuin lastenkin kanssa. Ovat siis ehdottomasti tervetulleita taas hoitoon :)