28.12.2003 AARON 2-VUOTTA!
Aaron viettää tänään 2-vuotis synttäreitään Levillä. Olimme täällä myös kaksi vuotta sitten kun Benita soitti meille ja kertoi Stellan saaneen 2 suloista pentua. Onnea siis myös Aaronin suloiselle Dessy-siskolle Kaarinaan.

Lentomatka tänne meni loistavasti. Pojilla riitti rapsuttelijoita lentoasemalla ja varsinkin Aaron oli haltioissaan saamastaan huomiosta. Ensimmäistä kertaa turvamies kävi tarkastamassa poikien lentoboxit ennen kuin koirat laitettin sinne. Kittilässä pojat oli jo kannettu sisälle kun itse pääsimme terminaaliin. Jouduimme oikein näyttämään matkatavaraliput, jotta koirat varmasti luovutetaan oikeille henkilöille. Kumpikaan pojista ei vaikuttanut mitenkään stressaantuneelta lentomatkan jäljiltä.

Ensimmäiset päivät oli aika kova pakkanen, Kittilässä jopa -34 astetta. Mökkimme on kuitenkin vähän rinteessä, joten täällä on pahimmillaan ollut vain -25 astetta. Nyt on muutaman päivän ajan ollut oikein mukava sää ja pojatkin ovat päässeet ulkoilemaan enemmän. Niiden suorikkiharrastus on ehdottomasti frisbee-leikit. Aaron on oppinut Emililtä frisbeeperuutusleikin ja on aika huvittavan näköistä kun kaksi koiraa viihdyttää itseään peruuttamalla ympäri metsää! Aaron mokoma vain hukkasi pari päivää sitten frisbeensä lumihankeen ja nyt joudumme pärjäilemään vain yhdellä. Tiistaina saapuu lisävahvistusta Helsingistä ja olemme tilanneet pari uutta frisbeetä. Täältä niitä ei kyllä löydä, porokoirat eivät kai harrasta frisbee-leikkejä ;-)

19.12.2003 TILINPÄÄTÖS
Vuosi lähestyy loppuaan ja jäin miettimään mitä tänä vuonna onkaan tapahtunut Emille ja sen jälkeläisille.

Emilille vahvistettiin KANS MVA-titteli ja se nousi agilityssä 2-luokkaan. Emil kisasi vuonna 2003 17 kertaa agilitykisoissa, näistä 6 kertaa 1-luokassa ja 11 kertaa 2-luokassa. Tilasto alla:

Lisäksi Emil kisasi kolme kertaa tokon avoimessa luokassa, jossa parhaaksi tulokseksi jäi AVO 2.

Aaron sai näyttelyissä kaksi sertiä kuin myös siskonsa Dessy. Aaron aloitti agilityn toukokuussa ja vuoden loppuun mennessä se alkoi olemaan kisavalmis. Ensimmäinen kisa onkin tiedossa tammikuussa 2004.

Wellu (BH PMV-02 PMNV-02 KANS (vahvistamaton) & FIN & N MVA & S MVA (N) Small Fetcher Easy-Going Erno) läpäisi keväällä taipumuskokeen ja sen myötä siitä tuli Suomen ja Norjan muotovalio, Ruotsin näyttelyvalio siitä tuli kesällä. KANS MVA-titteliin tarvittava toinen cacib ja ALO 3 tulos tulivat myös tänä vuonna ja titteli odottaa vahvistusta. Wellu starttasi myös kolme kertaa tokon avoimessa luokassa ja sai joka kerta 1-tuloksen ja on näin pakotettu siirtymään voittajaluokkaan.

Miska (EstW-03 Small Fetcher Easy-Going Egon) kävi kesällä Viron voittajanäyttelyssä ja sai sieltä EstW-03 tittelin ja cacibin. Se starttasi myös tokossa, jossa tuloksena ALO 2.

Freya (FIN MVA Small Fetcher Easy-Going Ebba) läpäisi keväällä taipparit ja syksyllä tuli ne kaksi viimeistä sertiä, jolla irtosi FIN MVA-titteli. Se starttasi tänä vuonna kolmessa uudessa lajissa: Agility (maxi 1, 5 vp), nome (ALO 0) sekä mejä (AVO 3).

Fanni (FIN & S MVA Small Fetcher Easy-Going Ella) sai keväällä kolmannen sertinsä, jolla irtosi FIN MVA titteli. Kesällä se kävi hakemassa sertin ja cacibin Ruotsista ja nomessa hienosti saavutetun AVO 2 tuloksen myötä tuli myös S MVA titteli. Se starttasi myös mejässä (AVO 0).

Tämän vuoden menestystä himmentää Emilin, Aaronin, Wellun ja Freyan Optigenin PRA-testitulos, joka oli kaikilla neljällä C eli sairas. Tuloksista oli kuitenkin se hyöty, että tolleristit heräsivät testaamaan koiransa ja tulevaisuudessa tullaan järjestämään joukkotestejä. Saamme todellista tietoa PRA tilanteesta ja toivottavasti jatkossa testiä hyödynnetään niin, että sairastuneita koiria ei enää tule!

Emilillä oli myös aika rankka syksy. Syyskuussa sen kimppuun hyökkäsi toinen koira ja se joutui tikattavaksi ja antibioottikuurille. Kuukauden päästä tästä se sai suolistotulehduksen ja se joutui taas antibioottikuurille. Pari viikkoa tästä sillä todettiin kysta virtsarakon ja eturauhasen välissä, joka piti leikata. Kystan uusimisen estämiseksi se myös kastroitiin ja sen viimeiseksi näyttelyksi jäi siis Hakunilan näyttely 31.08.2003.

Emilin ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu monta agilitykisaa ja mahdollisesti muutama tokokoe.  Aaron aloittaa tammikuussa agilityuransa ja sen kanssa käydään varmasti myös muutamassa näyttelyssä ja yritämme osallistua taippareihin.

Huomenna lähdemme joululoman viettoon Leville. Toimme jo itsenäisyyspäivän jälkeen poikien lentoboxit sisään, jotta pojat saavat tutustua niihin rauhassa. Emil on tosin ehtinyt jo lentämistä muutaman kerran kokeilemaan, mutta Aaronille lentomatka on ensimmäinen. Pojat ovat tykästyneet boxeihin ja varsinkin Aaron menee monta kertaa päivässä boxiin nukkumaan, välillä se vain vaihtaa boxista toiseen.

16.12.2003 TIKKIEN POISTO
Emilin tikit poistettiin eilen aamulla. Haava on parantunut hienosti ja jäljellä on enää tikeistä tullut hieno vetoketjukuvio. Toivottavasti nyt ei tarvitse käydä eläinlääkärillä ennen kevään rokotuksia.

Pojat ovat olleet aika vähän metsälenkeillä osittain Emilin leikkauksen takia ja tietysti osittain niin aikaisin laskevan auringon vuoksi. Simo pääsi tänään päivällä metsälenkille ja pojat olivat olleet oikein innoissaan. Onneksi kohta alkaa joululoma on pääsee taas ulkoilemaan valoisaan aikaan.

12.12.2003 TOIPILASKUULUMISIA, OSA 2
Jouduin keskiviikkona viemään Emilin jälkeen eläinlääkärille, koska leikkaushaavan ympärille oli kertynyt aika paljon nestettä. Kyse oli kudosnesteestä, ilmeisesti johonkin on tullut pieni repeämä josta vuotaa nestettä. Nesteen pitäisi häipyä itsekseen parissa viikossa, pitää kuitenkin tarkkailla ettei alue kovetu tai rupea punoittaman. Lenkkeily määrättiin minimiin ja varasimme maanantaille ajan tikkien poistoon. Samalla katsotaan tarvitseeko nestettä poistaa.

Emil on loppuviikosta ollut myös erittäin vaisu ja se on taas hakeutunut nukkumaan pehmeille paikoille (kuten sohvalle, joka on kielletty meidän taloudessa). Tajusin vasta eilen illalla, että tuo vaisuus alkoi samoihin aikoihin kun kipulääkitys loppui. Soitin tänään eläinlääkärille ja saimme viikonlopuksi kipulääkkeet. Toivottavasti ne helpottavat Emilin oloa!

Ilmoitin Aaronin ensimmäisiin agilitykisoihin tammikuussa. Kilpailuissa on tavallinen rata sekä hyppyrata.

08.12.2003 MESSARIVIIKONLOPPU
Emilin toipuminen leikkauksesta on alkanut ihan hyvin. Siteet poistettiin perjantaina ja siitä lähtien tikkirivistöä on puhdistettu ahkerasti. Siteiden alta paljastuikin melkoinen tikkirivistö, sillä kystan poistosta on muistona on 15 cm tikkirivistö ja kastroinnista parin sentin tikkirivistö. Emil oli minulla perjantaina töissä mukana, jota Simo saisi rauhassa mennä Aaronin kanssa pitkälle metsälenkille. Emil nukkui töissä hiljaa pöydän alla, että valtaosa ohikulkijoista ei edes huomannut mukana olevaa koiraa. 

Emil on ollut väsynyt, mutta ihan iloinen leikkauksen jälkeen. Vielä en uskalla päästää sitä irti, joten on tyydyttävä vain hihnalenkkeilyyn. Lauantaina kävimme tekemässä ensimmäisen vähän pidemmän lenkin ja se olikin innossaan, sillä 8 metrin flexi antoi hieman liikkumatilaa.

Torstaina ja perjantaina olin rakentamassa kehiä Messarin näyttelyä varten. Lauantaina oli välipäivä ja tänään olin tollerikehän laidalla katselemassa meininkiä. Kehässä olikin paljon minulle täysin tuntemattomia koiria. Voiton vei kuitenkin tuttu koira eli Emilin eno Allan (JV-02, SV-02 FIN MVA Siphra's Fire at Kitimat) ja narttujen juniorivoittajatitteli meni Tytille (Kitimat Monday Morning), joka on Emilin "pikkusisko."

Messukeskuksesta nappasin mukaani iltapäivähoitoon Wellun, joka oli oli ollut lauantain ja sunnuntain SNJ:n osastolla esittelykoirana. Aaronilla oli illalla treenit ja otin kaikki koirat mukaan. Ennen treenejä teimme parinkymmenen minuutin hihnalenkin. Pari ensimmäistä minuutti oli melkoista sähellystä kolmen koiran kanssa, mutta pienen harjoittelun jälkeen ryhmämme eteni ihan hienosti. Aaronin treenien ajan Emil ja Wellu odottivat autossa. Aaronin treenit menivät kivasti, se osaa todella hienosti hakea keppien aloituksen! Pelkillä aidoilla tehty harjoitus ei mennyt niin hyvin, sillä aidat ovat Aaronin mielestä kaikkein tylsin este.... 

03.12.2003 TOIPILASKUULUMISIA
Ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen oli melko rauhaton. Koko päivän jatkunut valitus jatkui aina kolmeen asti yöllä ja minä tietysti valvoin Emilin kanssa (ja vähän väsytti töissä tänään....)

Ajattelin illalla, että sen kaulurin kanssa olisi varmaan todella ikävä nukkua ja rupesin iltamyöhäisellä väsäämään sille "yöpaitaa", jotta se ei pääsisi repimään laastareita. Aaron sai toimia mannekiininä kun en viitsinyt Emiliä kiusata sovituksilla. Leikkasin t-paidasta hihat pois ja tein sivusaumoihin reiät takajalkoja varten. Takaosaa vielä nepparit, jotta paita pysyy päällä.  Yöpaita ei Emiliä tunnu haittaavan ollenkaan ja se mönkii se päällä jopa sängyn alle nukkumaan.

Emil ei eilen koko päivänä suostunut juomaan eikä käymään pissalla. Se oli pissaamatta kokonaiset 22 tuntia, eikä sillä silti aamulla tuntunut olevan mikään kiire ulos! Ruokahalu on palannut ja päivän mittaan se on piristynyt huomattavasti. Vielä se viettää paljon aikaa loikoillen eikä viitsi turhan takia siirtyä, sillä maahan meneminen ja nouseminen on vielä hieman hankalaa. Kyllä se tästä helpottaa ja onneksi säätiedotuksessa luvattiin pakkasta... on huomattavasti helpompaa pitää mahanalus puhtaana.

02.12.2003 EMILIN LEIKKAUS
Emil leikattiin aamupäivällä. Juttelin ennen leikkausta pitkän tovin leikkaavan eläinlääkärin kanssa eri vaihtoehdoista ja siitä mitä leikkauksessa tulisi tapahtumaan. Aikaisemmin Emilin tutkinut eläinlääkäri oli jo nimittäin kertonut kastraation mahdollisuudesta ja myös leikkaava eläinlääkäri sitä suositteli. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että voisi Emilin avatessaan vielä arvioida tilanteen nähtyään kystan.

Emil sai siis ensimmäiseksi rauhoituspiikin joka vaikutti nopeasti. Sieltä se rullattiin valmisteltavaksi ja leikkaukseen. Soittelin muutaman puhelun saadakseni lisäinformaatiota päätöksen tekoon. Riski vaivan uusiutumiseen oli kuitenkin niin suuri, joten annoin luvan kastraatioon. Tärkeintähän on kuitenkin koiran hyvinvointi ja ilman kastraatiota olisimme voineet olla samassa tilanteessa hetken kuluttua. Näyttelyt jäävät nyt siis pois, mutta eipä tuo haittaa kun ei muutenkaan ollut tarkoitus paljoakaan sen kanssa niitä kiertää. 

Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin jo osittain heränneen Emilin luokse. Se oli nostettu patjalle heräilemään parin peiton alle. Lämpö oli laskenut 1½ astetta,  joten sitä lämmitettiin. Olin jonkin aikaa sen luona ja eläinlääkäri tuli kertomaan leikkauksen onnistuneen hyvin eli iso kysta saatiin kokonaan pois. Hoitaja tuli vielä mittaamaan lämmön ja ottamaan tiputusletkun pois. Hän jäi Emilin luokse kun itse lähdin maksamaan. Hetken kuluttua kuului käytävän perältä huuto "täällä on yksi irti" ja Emilhän se sieltä juoksi puolitokkuraisena suoraan luokseni ;-) Se päätti, että nyt tämä riittää, mennään kotiin!

Saimme vielä mukaamme lisää antibiootteja, kipulääkkeet, kaulurin ja hoito-ohjeet. Tikkien poisto on 10-12 päivän kuluttua.

Kotimatkalla Emil valitti aika paljon. Kotona petasin sille lämpimän sängyn, jossa se on lepäillyt peiton alla lähestulkoon koko päivän. Välillä sängystä kuuluu vaimea valitus, mutta eiköhän huomenna liene jo parempi olo.

Aaron on luonnollisesti taas ihan hämillään ja yrittää välillä jopa päästä Emilin peiton alle. Onneksi Simo voi loppuviikon olla päivisin kotona sen kanssa, sillä en voisi kuvitellakaan jättäväni sitä yksin.

30.11.2003 SITÄ SUN TÄTÄ
Antibiootit ovat helpottaneet Emilin oloa ja tällä hetkellä se vaikuttaakin lähes terveeltä. Tuntuu hieman hölmöltä viedä "terve" koira leikkaukseen, mutta kysta on kuitenkin saatava pois. Eihän antibiootteja voi ikuisesti syödä. Tässä viime päivinä ollaan kuitenkin touhuttu ihan normaaliin tapaan.

Emil nukkui käytännössä koko torstai päivän. Olin Aaronin kanssa Emilin agilityreeneissä illalla klo 20.30-21.30 ja kun tulimme kotiin se tuli ovelle vastaan reippaan näköisenä häntä heiluen. Perjantaina käytiin sitten jo metsässä lenkkeilemässä.

Lauantai aamuna ajoimme hakemaan Marin, Fannyn, Idan ja Freyan lenkille Tuusulaan. Teimme noin tunnin lenkin ja koirilla oli taas oikein mukavaa! Sunnuntaina otin damit mukaan lenkille ja tein Aaronille hakuruudun ja Emilille muutaman markkeerauksen. Pitäisi useimmin raahata damit mukaan, sillä pojat nauttivat suunnattomasti damien kanssa touhuamisesta.

Iltapäivällä pojat saivat jäädä kotiin kun Simo ja minä lähdimme katsomaan Tuikku-parsonin 10-päivän ikäisinä pentuja Klaukkalaan. Kyllä olivat hellyttävän näköisiä, vaikka vielä näyttävätkin enemmän marsuilta kuin koirilta ;-)

Illalla oli Aaronin agilitytreenit, jossa harjoiteltiin takaaleikkauksia ja valssauksia hyppyesteillä ja parilla putkella. Harjoitukset menivät tosi kivasti! Olen pari viikkoa treeneissä tehotreenannut keinua ja puomia ja tänään huomasin, että Aaron alkaa erottamaan kyseiset esteet toisistaan. Keinuun suorittamiseen on myös tullut huomattavasti lisää varmuutta!

27.11.2003 ULTRAÄÄNITUTKIMUS, RÖNTGENKUVAT, VARJOAINETUTKIMUS...
Tänään mentiin taas eläinlääkärille Emilin paastottua puolitoista päivää, jotta varjoainetutkimus voitiin tehdä. Emil on kuukauden päivät syönyt todella hienosti ja painokin oli jo hieman noussut. Eilen illalla se istui ruokapaikallaan "eikö täällä enää tarjoilla ruokaa?" ilme naamallaan. Antibioottien ottamisen jälkeen se juoksi namikaapille (Aaron perässään) eikä oikein tuntunut ymmärtävän kun namia ei tullutkaan.

Emil pääsi uudestaan ultraäänitutkimukseen ja röntgenkuviin. Kysta poistetaan leikkauksella ensi viikon tiistaina, siihen asti se on antibioottikuurilla.

Emil on vielä näin tunti heräämispiikin antamisen jälkeen aika tokkurainen. Se kyllä käveli eläinlääkäristä autoon ja autosta kotiin pienen houkuttelun jälkeen, mutta kotona se painui omaan sänkyynsä ja nukkuu siellä pää reunan yli kieli ulkona. Aaron on hämillään isin käytöksestä. Ensin se seurasi minua ympäri asuntoa, mutta kun laitoin sen peiton Emilin viereen se jäi tyytyväisenä nukkumaan sen viereen. Tosi suloisen näköistä kun se vahtiin, että isillä on kaikki hyvin.

25.11.2003 EMILIÄ KOETELLAAN
Kyllä Emiliä nyt koetellaan. Se on koko pienen ikänsä ollut terve, mutta nyt parin kuukauden aikana on juostu eläinlääkärillä enemmän kuin tarpeeksi. Syyskuun lopussa sen kimppuun hyökkäsi toinen koira, jonka seurauksena se joutui tikattavaksi ja sai antibioottikuurin. Pari viikkoa sitten sillä oli suolistotulehdus ja taas antibioottikuuri. Tänään jouduin taas viemään sen eläinlääkäriin, sillä eilen huomasin sen tiputtelevan verta. Tällä kertaa ei selvitä pelkillä antibiooteilla :(

Emilille tehtiin perustutkimuksen jälkeen ultraäänitutkimus, jossa havaittiin, että sillä on virtsarakon ja eturauhasen välissä nestekysta todennäköisesti eturauhasesta. Ultran lisäksi otettiin vielä röntgenkuvat, jotta saataisiin vielä parempi käsitys kystan koosta ja sijainnista. Torstaiksi on varattu aika varjoainetutkimukseen, josta saadaan vielä tarvittavaa lisätietoa. Näillä näkymin kysta kuitenkin vaatii leikkauksen, joka tarvittaessa tehdään heti ensi viikolla. Torstaina tiedetään siis taas enemmän!

23.11.2003 VIIKONLOPPU KUULUMISIA
Perjantai iltapäivänä olimme kolmen koiran kanssa lenkillä Korson metsässä kun Wellu oli meillä perjantain päivähoidossa. Wellu oli hieman normaalia vaisumpi, mutta onneksi kovaa vauhtia toipumassa. Wellullehan tuli viime viikonloppuna ongelmia sen syötyä poronluita, jonka seurauksena se joutui suolistohuuhteluun.

Lauantaina olimme pitkästä aikaa lenkillä Freyan perheen kanssa. Pojat käyttäytyivät kuin herrasmiehet Freyan seurassa ja nauttivat sen perässä juoksentelusta. Freya on muuten melkoisen nopea typykkä! Marilla oli kamera mukana, kiitos kuvista :)

Kyllä on mukavaa saa niin läheisesti olla tekemisissä Emilin jälkeläisten kanssa. Wellua, Freyaa ja tietysti Aaronia näemme paljon, mutta Miskaa, Fannia ja Dessyä olisi kiva nähdä useamminkin. Onneksi kuitenkin näemme heitäkin muutaman kerran vuodessa.

Sunnuntaina kävimme taas Korsossa aamulenkillä. Olin suunnitellut tekeväni pojille damihakuruudut, mutta unohdin damit kotiin ja meidän oli tyydyttävä pelkkään lenkkeilyyn.

Ennen Aaronin agilitytreenejä vein pojat lenkille. YÖK mikä keli! Kova tuuli ja vaakasuoraan satava lumi eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Poikia sää ei kyllä tuntunut haittaavaan.

Ennen varsinaisten treenien alkua tein Aaronille erilaisia ohjausharjoituksia pelkillä hyppyesteillä. Se on tosi kivasti oppinut lukemaan ohjaustani. Varsinaisissa treeneissä teimme 16 esteen radan, ensin kahdessa osassa ja sitten koko rata. Aaron meni tosi hienosti ja ryhmämme kouluttajakin totesi sen olevan valmis virallisiin kisoihin.  Sen kilpailudebyytti tulee siis olemaan HAU:n kotikisat 11.1. tai KKK:n kisat 17.1, jossa olisi mahdollisuus sekä tavalliseen rataan sekä hyppyrataan.

18.11.2003 AGILITYÄ JA KARVOJEN KASVATUSTA
Sunnuntai meni HAU:n hallilla agilityn parissa. Ensin 10 tuntia kisahommia ja Aaronin treenit siihen päälle. Aaron yllätti minut positiivisesti niin takaaleikkaus- kuin keppiharjoituksissa. Emilin kanssa nuo takaaleikkaukset ovat aika olleet pieni ongelma, mutta Aaronia eivät takaaleikkaukset haitanneet ollenkaan vaan meno oli vauhdikasta. Keppiharjoituksissa huomasin, että se osaa hakea oikean aloitusvälin todella hienosti ja vielä molemmilta puolilta ohjaten! Maxikorkuinen rengaskaan ei enää tuota ongelmia, mutta uutena ongelmana on tullut puomin ja keinun sekaantuminen. Puomin ylösmeno pitää siis mennä hiljakseen kun se saattaa keikata, sitten kun se huomaakin olevansa puomilla vauhtia riittää. Keinun se suorittaa, mutta tosi hitaasti. Tuo keinu kun saadaan kuntoon niin päästään kisaamaan...

Emilillä on ollut aivan mieletön ruokahalu! Se syö edelleen aika puuropainotteista ruokaa, mutta määrät ovat hurjia. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että sillä on kylkiluiden päällä jotain muuta kuin pelkkää nahkaa. Karvakin on kasvanut tosi hyvin. Yleensä se kasvattaa hyvän karvan vasta helmi-maaliskuussa, mutta tietysti nyt kun jätin ilmoittamatta se messarin näyttelyyn se kasvattaa mahtavan karvan ;-)

15.11.2003 PORNAISTEN KISOJEN KOOTUT SELITYKSET
Pitkä rata, joka osoittautui aika vaikeaksi, sillä puolet koirista sai hylyn. Emilille tuloksena 10 vp. Ensimmäinen virhe tuli keppien alun ohituksesta ja toinen siitä kun Emil kääntyi puolessa välissä putkea ympäri. Todennäköisesti tuo putkivirhe tuli sen vuoksi, että lähetin sen putkeen A-esteeltä ja jäin itse odottamaan A-esteelle, joka suoritettiin putken jälkeen heti uudestaan. Olin siis itse täysin pysähdyksissä eikä se kuullut jalkojen töminääni ja luuli varmaan menneensä väärälle esteelle ja tuli sitten takaisin kysymään minne piti mennä. No eipä tuo haitannut, sillä kepeiltä oli jo tullut virhe. Täytyy kuitenkin tulevaisuudessa huomioida, että noinkin voi käydä! Meillä oli kuitenkin taas älyttömän hauskaa radalla ja sehän on pääasia :-)

13.11.2003 KUULUMISIA
Vein Emilin maanantaina eläinlääkärille pari viikkoa jatkuneiden epäsäännöllisten mahavaivojen vuoksi. Se sai antibioottikuurin ja on kevyemmällä (helposti sulavalla) ruokavaliolla. Emil onkin ollut nyt paremmassa kunnossa ja toivottavasti mahavaivat on nyt voitettu.

Keskiviikkona tein molemmille pojille hakuruudun, jonka täytin dameilla. Molemmat tekivät pirteätä hakutyötä. Hakuruudun jälkeen kävimme vielä suolenkillä Eevan ja Wellun kanssa.

Tönään päivällä kävimme lenkillä Emilin nuoruusmaisemissa Vantaanjoen rannassa. Molemmat pojat kävivät vetämässä uintilenkin joessa, eivät taida paljoakaan palella!

Illalla oli taas Emilin agilitytreenien vuoro. Ehdimme tekemään kaksi hauskaa harjoitusta, jotka ovat tuossa vieressä --> Ensimmäisessä harjoituksessa (siniset numerot) oli erityisen tärkeää, että koira kuunteli ohjaajaa, sillä suoritettavien esteiden välit olivat pitkät ja ns. pommiesteitä oli ympärillä. Toinen harjoitus (punaiset numerot) olikin taas melkoista pyöristystä, mutta ei loppujen lopuksi ollutkaan niin kauhean hankala. Erityisen tyytyväinen olin kahden takaaleikkauksen onnistumiseen, sillä ne eivät ole olleet meidän vahvin osa-alue.

Viikonloppu meneekin agilityn parissa, sillä lauantaina kisaan Emilin kanssa ja sunnuntaina olen koko päivän töissä HAU:n kisoissa ratahenkilönä. Ehtiipähän ainakin katsoa monta ratasuoritusta alusta loppuun!

09.11.2003 VIIKONLOPPU
Lauantaina lähdimme aikaisin aamulla Tuusulan lenkille Eevan ja Wellun kanssa. Lenkin jälkeen Wellu tuli meille viettämään päivää Simon, Emilin ja Aaronin kanssa minun ja Eevan suunnatessa kohti tollerikerhon hallituksen ja yhdistyksen kokouksia Kokouksissa vierähtikin sitten 7 tuntia!

Sunnuntaina olimme taas Tuusulassa lenkillä Eevan ja Wellun kanssa. Tällä kertaa kävimme tutkimassa vähän uusia metsäalueita vanhojen lenkkeilyalueiden läheisyydessä. Pojilla oli hauskaa ja varsinkin Aaron ja Wellu juoksentelivat vauhdilla ympäri metsää. Valitettavasti Emil oli taas hieman vaisu, sen mahaongelmat eivät tunnu helpottavan. Aina kun kuvittelen sen menevän parempaan suuntaan maha rupeaa taas temppuilemaan. Taidamme olla siinä vaiheessa, että en enää uskalla olla viemättä sitä lääkärille. Kaikki riisi-piimäkuurit on jo kokeiltu.

Aaronilla oli taas pieni tauko agilitystä hallissa olleiden kisojen ja meidän matkamme vuoksi. Tänään olimme siis vasta toista kertaa uudessa ryhmässämme. Ryhmää vetää vuoroviikoin kaksi ohjaajaa ja tänään tutustuimme siihen toiseen ohjaajaan. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että tämä kouluttaja tuntui ymmärtävän Aaronin herkän luonteen ja oikeanlaisen  palkitsemisen tärkeyden. Teimme pari erilaista irtoamisharjoitusta ja harjoittelimme valsseja. Muiden tehdessä näitä harjoituksia ehdimme kertaamaan myös puomin, renkaan ja kepit. Aaron oli innolla mukana ja kaikki harjoitukset onnistuivat hienosti. 

06.11.2003 EMILIN AGILITYTREENIT
Emil oli taas ihan intoa täynnä eilisissä agilitytreeneissä. Aloitimme tunnin tekemällä keppejä erilaisista aloittamiskulmista. Pujottelu paranee koko ajan, mutta kun ohjaan "väärältä" puolelta Emilin vauhti on selvästi hitaampaa ja tekniikka huonompaa (ihan kuin sillä oikeasti Emilin kannalta olisi jotain merkitystä kummalla puolella keppejä kävelen?!?!?!?). Pujottelun aloitus on parantunut selvästi eli nyt se osaa hakea oikean aloituspuolen melkein millaisesta kulmasta tahansa.

Seuraava harjoitus on tuo viereisessä kuvassa oleva --> pieni, mutta aika hauska harjoitus, jossa eniten ongelmia tuotti Emilin saaminen nelosesteeltä vitosesteelle. Ongelma saatiin kuitenkin helposti ratkaistua tekemällä putken jälkeen puolivalssi, jotta Emil tajuaisi suunnanmuutoksen. Tunnin lopuksi vielä pari hyvää palkkausta puomin alastulolle.

Emillä on ollut aivan mieletön ruokahalu, yleensähän se on ollut aika huono syömään. Nyt se odottelee innokkaana vieressäni kun laitan koirille ruoan ja oman ruokansa jälkeen se tulee kysymään saako Aaronin ruoan syödä ja luvan saatuaan tyhjentää myös toisen kupin. Aaron on puolestaan syönyt tosi huonosti, se käy kääntymässä kupilla ja syö vain muutaman nappulan. 

05.11.2003 KATOAMINEN :)
Aaron pelästytti minut tänään oikein kunnolla "katoamalla." Olimme koko päivän mökillä pihatalkoissa ja pojat juoksentelivat pitkin pihaa niin kuin aina mökillä tekevät. Tuli kotiinlähdön aika ja Aaronia ei löytynyt mistään. Huutelimme sitä jonkin aikaa ja ehdin huolestumaan toden teolla, sillä portti oli ollut koko päivän auki ja pelkäsin sen lähteneen tielle. Portti on yleensä aina kiinni, mutta tämän päivän se oli traktorikuljetusten vuoksi auki. Huutelimme Aaronia ja olin pari kertaa kuulevinani vaimean vastauksen, mutta en pystynyt päättelemään mistä suunnasta ääni tuli. Yhtäkkiä keksin missä se oli... autossa! Olin vähän ennen kotiinlähtöpäätöstä hakenut puhelimeni autosta ja Aaronin on täytynyt kiivetä huomaamattani takapenkille oven ollessa auki. Olin sitten sulkenut oven ja jättänyt Aaronin autoon. Helpotus oli kuitenkin suuri kun koira löytyi :-)

Tein tänään päätöksen, että emme osallistu Emilin kanssa tollereiden agilitymestaruuksiin. Viikonloppumenoja on ollut tälle vuodelle jo ihan riittämiin, joten loppuvuodelle on suunnitteilla vain pari agilitystarttia lähipaikakunnilla Emilille eikä muuta.

Tänään tein myös alustavan tapahtumakalenterin vuodelle 2004. Kalenteri on todella alustava, sillä minulla ei tällä hetkellä edes ole yhtään ykkös- tai kolmosluokan agilitykoiraa ;-) Toivossa on kuitenkin hyvä elää ja siksi ne ovat tuossa kalenterissa. Ne muutamat näyttelytkin tulevat varmasti vielä muuttumaan ja ainakin tokokisoja (ja varmasti myös agilitykisoja) tulee lisää. Katsotaan sitten vuoden mittaan mihin kaikkeen lopulta osallistumme.

04.11.2003 KOTIINPALUU JA FREYASTA FIN MVA
Palasimme eilen kotiin viikon Madeiran matkalta. Emil ja Aaron viettivät viikon kaimani Sarin Tuikku-parsonin ja Tepi suursnautserin kanssa ja sen jälkeen pari päivää vanhempieni luona.

Emil ja Aaron oppivat onneksi nopeasti antamaan seitsemättä viikkoa kantavana olevalle Tuikulle omaa rauhaa, vaikka varsinkin Aaron oli oikein ihastunut pikkuneitiin. Emil oli yhdellä metsälenkillä esittänyt 10-15 minuutin katoamistempun, mutta löytyi onneksi, vaikka vähän likaisena ja läähättävänä. Missä lie käynyt..... Emilillä alkoi maha reistailemaan jo vähän ennen hoitoon jäämistä. Vaiva hellitti hieman välillä, mutta palasi aina uudelleen. Se oli siis valtaosa viikosta riisi-piimäkuurilla ja se olikin viikon aikana laihtunut jonkin verran ja oli hieman vaisu. Päivän mittaan se on jo huomattavasti piristynyt. Ruokahalu sillä on valtava, saa nähdä miten sen maha reagoi. Kiitokset Sarille ja Esalle poikien hoidosta!

Lomalla sain mahtavia uutisia Suomesta kun Freyasta tuli sunnuntaina kolmannen sertin myötä Suomen muotovalio! ONNEA koko perheelle! WAU!

26.10.2003 ENSILUMI JA EMIL KISAAMASSA
Värväsin perjantai iltapäiväksi setäni kuvaamaan agilitykuvia Emilistä ja Aaronista. Pojilla oli hurjan hauskaa ja me saimme paljon hyviä kuvia. Kuvat otettiikin viime tinkaan, sillä vähän kuvien ottamisen jälkeen alkoi lumisade ja lunta tulikin ihan kiitettävästi!

Lauantaina suuntasimme  heti aamusta lenkille Tuusulaan. Yön aikana oli satanut lunta reippaasti lunta ja pojat nauttivat selvästi lumisesta metsästä ja viilettivät hurjaa vauhtia ympäri metsää. Muutama kuvakin tuli otettua.

Tänään olimme aamusta taas Tuusulassa lenkillä ja keli oli mitä mainioin. Päivällä kävimme sitten läheisellä parkkipaikalla heittelemässä frisbeetä, jota emme vähään aikaa tehneetkään. Illalla kisasimme Emilin kanssa agilityssä Purina Areenalla, tuloksena 5 vp, joka tuli puomin ylösmenokontaktilta. Muuten hyvä rata, sillä aliaikaa kertyi 5,16 sekuntia.

23.10.2003 KIITOS
Haluan kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat lohduttaneet ja kannustaneet meitä vieraskirjaviestein, sähköpostein, tekstiviestein ja puheluin. Järkytys oli melkoinen, mutta elämä jatkuu ja toivottavasti PRA:n oireet tulevat mahdollisimman myöhään jos ollenkaan.

Naureskelimme Simon kanssa eilen Aaronille. Olemme nimittäin huomanneet, että aina Salattujen elämien loppumusiikin alkaessa se hyppää pystyy ja katsoo meitä "Mitös me nyt tehtäis?"-ilmeellä. Hassu koira, jotenkin se on yhdistänyt tuon loppumusiikin ja sen että ohjelman jälkeen tapahtuu jotain.

20.10.2003 PRA UUTISIA :(
Emilin ja Aaronin Optigenin PRA-testitulokset tulivat ja molemmat ovat C-tyyppiä eli sairaita.

Toivottavasti mahdollisimman moni tolleristi testauttaa koiransa ja saamme todenmukaista tietoa tollereiden PRA-tilanteesta.

19.10.2003 NIIN LÄHELLÄ, MUTTA NIIN KAUKANA ;-)
Starttasimme Emilin kanssa tänään Keravan agilitykisoissa. Tuloksena 5 virhepistettä ja toinen sija. Rata näytti ennakkoon suhteellisen vaikealta ja sitä se lopulta olikin, sillä hylkyjä tuli melkoinen määrä. Meidän 5 virhepistettä tuli riman tiputuksesta (este 10a), joka on Emilille todella harvinainen tapaturma. En muista, että se olisi yhdessäkään aikaisemmassa kisassa rimaa tiputtanut ja treeneissäkin se on äärimmäinen harvinaista. Ilman tuota harmittavaa riman tiputusta olisimme voittaneet luokan, sillä Emil oli nopeampi kuin voittanut ja kolmosluokaan siirtyvä isovillakoira. No jossittelut sikseen! Täytyy olla tyytyväinen, sillä niin lähelle nollatulosta pääsimme. Kyllä se sieltä vielä tulee!

15.10.2003 KLAUKKALASSA LENKILLÄ
Tänään ajoimme Klaukkalaan lenkkeilemään kaimani Sarin Tuikku parsonin ja Tepi suursnautseri kanssa. Tuikku on astutettu nelisen viikkoa sitten ja se oli poikien mielestä ihana. Eivät ne ennen noin pahasti Tuikun perässä ole juoksennelleet. Joku oli sanonut Sarille, että kantavat nartut tuoksuvat poikien mielestä hyvältä. Toivottavasti tämä pitää paikkansa ja pikku-Tuikkuja on tulossa :-)

Onnistuimme lenkin aikana kahdesti hukkaamaan koirat. Tepi tuli ensimmäisenä takaisin, kohta Aaron, mutta Tuikku ja Emil olivat kadoksissa jonkin aikaa. Ilmeisesti Tuikku lähti jonkin eläimen jäljen perässä ja Emil sitten seurasi iki-ihanaa Tuikkua. Lenkki loppui kuitenkin hyvin kun palasimme kuitenkin neljän koiran kanssa takaisin!

Aaron on taas vaihtanut agilityryhmää. Lauantain treeniaikamme oli niin mahdoton (treenejä olisi jäänyt väliin paljon) ja pyysimme siirto saman tasoiseen ryhmään sunnuntaille. Tämä onnistui ja ensi sunnuntaina pääsemme sitten aloittamaan harjoitukset uudessa ryhmässä.

12.10.2003 AGILITY- JA TAIPPARITREENEISSÄ
Emil oli torstaina tikkien poistossa. Haavasta ei näy enää jälkeäkään eli se parani todella hyvin. Nyt vain odotellaan karvojen kasvamista, joka onkin alkanut ihan vauhdikkaasti!

Kyllä voi koira voikaan nauttia harrastuksistaan! Torstai iltana  oli Emilin agilitytreenit ja voi että se oli iloinen :-) Aloitimme treenit tekemällä keppejä erilaisista lähetyskulmista. Pujottelu ei ole ollut Emilin vahvimpia osa-alueita, mutta ei sitä olisi kyllä eilen uskonut. Se meni niin hienot kepit molemmilta puolilta ohjaten. Pujottelutyyli on jo nyt muuttunut paljon matalammaksi ja nopeammaksi. Ehdimme tunnin aikana tekemään myös kolme muuta harjoitusta ja täytyy todeta, että vauhtia tuntuu iän myötä tulevan aina vain enemmän ja ne paljon ongelmia aiheuttaneet alastulokontaktitkin menivät loistavasti. Täytyy varmaan itse aloittaa pikajuoksu- ja kuntoharjoitukset, että pysyn jatkossakin tuon koiran perässä ;-)

Lauantaina oli Aaronin agilitytreenit. Tällä kerralla teimme kahteen otteeseen saman 11 esteen radan. Aaron suoriutui radasta ihan kiitettävästi ja oli tyytyväinen sen irtoamiseen. Kouluttajan toivomuksesta kokeilimme kahden hyppyesteen ohjaamista eri tavalla ja aikamme kokeiltuamme Aaron päätti, että nyt riitti ja kieltäytyi kokonaan hyppäämästä toista estettä ;-)

Tänään oli NOU/NOME treenipäivä Kirkkonummella, johon osallistuimme Aaronin kanssa. Pääsimme melkein Kuosmasen Katin yksityisopetukseen, sillä Aaronin lisäksi ryhmässä oli vain Laura & Donna (Trindy´s Belle Donna). Aloitimme treenit nometokolla eli ensin heitettiin markkeeraus, mutta ennen noutoon pääsyä koiran piti joko seurata tai suorittaa luoksetulo.. Seuraavaksi muistiharjoitus, joka ei mennyt ihan putkeen Aaronin kanssa. Tässä harjoituksessa saimme esiin Aaronin ongelman eli kun se päättää olla lähtemättä noutoon se ei myöskään lähde. Katin avustuksella saimme tilanteen kuitenkin purettua ja jatkoimme harjoittelua. Seuraavaksi vuorossa oli hakuruutu, joka täytettiin dameilla ja siipidameilla. Aaron lähti kaksi kertaa hyvin hakuun ja palautti hienosti perille asti. Enempää emme sitten pyytäneetkään vaan kävimme itse keräämässä damit pois ja jätimme Aaronille innon päälle. Lopuksi tutustuimme vielä varikseen ja kaniin. Kummikaan ei aluksi tuntunut kovasti kiinnostavan, mutta pienen houkuttelun jälkeen se kantoi molempia. Tässäkin lopetimme vaiheeseen, jossa intoa oli vielä riittävästi. Suurkiitos Katille hyvistä harjoitteluvinkeistä!

Treenien jälkeen molemmat pojat pääsivät vielä leikkimään hippaa Emman (Sienna-Red Nicoletta) kanssa ja tennispallon noutoon Meikon lammesta.