Emilin ollessa 2½-vuotias Benita Rosenholm kennel Sienna-Red:stä soitti minulle ja kysyi Emiliä nartulleen Siphra’s Loving Starlet (Stella). Benita halusi itselleen yhdistelmästä nartun ja minä taas meille uroksen. ”Vähimmäisvaatimuksena” oli siten kaksi pentua: yksi uros ja yksi narttu. Tämä täyttyi juuri ja juuri joulukuussa 2001 kun Stella sai kaksi isoa pentua. Dessy painoi syntyessään 500 grammaa ja Aaron 600 grammaa!!!

Aaronin virallinen nimi on yhdistelmä sen emän ja isän virallisista nimistä. Pentueesta tuli "Star"-pentue emän mukaan ja Eagle tuli taas Emilin-isän virallisesta nimestä Kitimat Eagle Peak. Kutsumanimi tuli täysin vahingossa. Etsimme ensin E-kirjaimella alkavaa nimeä, mutta emme löytäneet mielestä nimeä, joka erosi tarpeeksi paljon Emilistä. Sitten aloimme etsimään muilla vokaaleilla alkavia nimiä ja Aaron tuntui kivalta ja se sopi mainiosti Emilin seuraksi :-)

Neljän viikon kuluttua pääsimme katsomaan pentuja. Rakastuimme heti reippaaseen ja hellyttävään poikaan ja päätimme ottaa sen perheeseemme. Helmikuun puolessa välissä kävimme hakemassa Aaronin kotiin ja suunnitelmien mukaan Aaronin sisko Dessy jäi emänsä ja kasvattajansa hoiviin.

Aaron on pennusta asti ollut erilainen kuin isänsä. Aaronista löytyy enemmän omapäisyyttä ja temperamenttia, mutta toisaalta se kaipaa myös enemmän hellyyttä ja viihtyy sylissä huomattavasti paremmin kuin Emil. Ne ovat monessa asiassa kuin yö ja päivä, joka on otettava esim. koulutuksessa huomioon.

Aaronin pentuajasta ei selvitty ilman tuhoja ;-) Se söi herätyskellon johdon poikki, tuhosi yhden maton, repi lehdet huonekasveista, heitti mullat kukkaruukuista lattialle ja nakersi lattialistaa. Loppujen lopuksi selvisimme kuitenkin aika vähällä, vaikka välillä vähän jännittikin tulla kotiin katsomaan mitä siellä odottaa ;-) Aaronkin oli noin 4 kuukauden ikäisenä sisäsiisti.

Peruskoulutus aloitettiin luonnollisesti heti pennun tultua taloon. Aaronin kanssa on käyty vain muutaman kerran ohjatussa tokokoulutuksessa,  kotona on kuitenkin harjoiteltu jonkin verran. Alokasluokan liikkeet ovat tuttuja, mutta kokeisiin asti emme ole ainakaa vielä eksyneet.

Agilityn alkeiskurssi alkoi toukokuussa 2003, Aaronin ollessa vuoden ja 4 kuukautta vanha. Se selvästi nauttii lajista ja siitä onkin tullut päälajimme. Aaronin ensimmäiset kisastartit olivat aika surkeita, sen jännittäessä uutta tilannetta. Pidimme vuoden tauon ja tauon jälkeisessä kisassa tuli ensimmäinen nolla. Kakkosluokkaan Aaron nousi vuonna 2006.

Aaronin kanssa on käyty näyttelyssä ja sillä on kolme sertiä. Ensimmäisen sertinsä se sai junioriluokasta 10.5.2003 ja toisen nuorten luokasta 26.7.2003, kolmas serti tuli ensimmäisellä avoimen luokan esiintymisellä 10.04.2004. Aaronilla on myös yksi cacib, jonka se sai Kotkan KV näyttelystä syksyllä 2005. Aaron kastroitiin kesällä 2006, joten näyttelyt ovat nyt sen osalta historiaa.

Taipumuskokeisiin on harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti pentuajoista lähtien. Kolme kertaa olemme käyneet yrittämässä taipumuskoetta, mutta tulokseksi on jäänyt nolla. Riista kelpaa hyvin, mutta se on liian häiriöherkkä koetilanteessa.

Aaronin näön todettiin heikentyneen niin paljon keväällä 2007, että esim. agilityura loppui siihen. Tällä hetkellä Aaron pärjää ihan hyvin valoisalla, mutta hämäränäkö on mennyt todella huonoksi.

Tulevaisuudessa Aaron saa siis hoitaa suloisen kotikoiran virkaa :)