Etusivu Oscar Kuvat Kuulumisia Linkit Muistoissa In English

Vuosi 2014
Vuosi 2013
Vuosi 2012
Vuosi 2011
Vuosi 2010

Vanhat
Emilin & Aaronin kuulumiset:
Vuosi 2009
Vuosi 2008
Vuosi 2007
Vuosi 2006
Vuosi 2005
Vuosi 2004
Vuosi 2003
Vuosi 2002

KUULUMISET 2005

28.12.2005 TILINPÄÄTÖS 2005 & AARON 4V.
Aaronin 4-vuotissyntymäpäivän kunniaksi (ONNEA) taitaa taas olla aika tehdä perinteinen ”Emil jälkeläisineen” tilinpäätös.

Emil starttasi vuoden aikana kahdeksassa agilitykisassa, joista tuloksena kaksi nousunollaa ja siirto kolmosiin. Kolmosissa emme vielä ehtineet starttaamaan. Kävimme myös tokoilemassa kaksi AVO 3-tulosta. Emil kärsi alkuvuodesta sitkeästi uusiutuvasta jalkavaivasta, josta päästiin lopulta helposti eroon aloittamalla ravintolisän antaminen.

Aaron kävi puolentoista vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä Kotkan KV näyttelyssä syyskuussa ja oli hienosti ROP ja sai cacibin. Se starttasi loppuvuodesta kanssani kolmessa agilitykisassa, joista se sain kaksi nousunollaa. Se starttasi kerran myös lainaohjaajansa kanssa, mutta siitä tuli tulokseksi hylky.

Dessy sai huhtikuussa kaksi pentua (uros & narttu) Vertin (Hedera´s Nice Friedly) kanssa. Dessy kävi muutaman kerran näyttelykehässä pyörähtämässä ERIn arvoisesti.

Miskan ohjaaja Henna muutti pois kotoa toiselle paikkakunnalle ja Miska on viettänyt perhekoiran elämää Hennan vanhemmilla. Toiveissa on löytää Hennalle asunto, johon Miskakin voisi muuttaa ja he voisivat jatkaa harrastamista.

Wellu kävi Jussin kanssa nomeilemassa ALO 3-tuloksen ja kävi pyörähtämässä näyttelykehässä tollershowssa toukokuussa, josta tuloksena PU-4-sijoitus.

Freya kävi mejäilemässä itselleen AVO 2-tuloksen ja sain agilitystä ensimmäisen nousunollansa. Freyakin kävi tollershowssa pyörähtämässä, jossa se voitti valioluokan EH:lla.

Fanni sai marraskuussa kuusi pentua (3 urosta, 3 narttua) ruotsalaisen Remuksen (Solvingas Remus E Cusha) kanssa. Fanni kävi myös muutaman kerran nomeilemassa (AVO 3) ja sekin kävi pyörähtämässä kehässä tollershowssa tuloksena EH.

Tämän vuoden suurin muutoksen aihe oli perheen muutto Helsingistä Sipooseen. Metsä alkaa ihanasti takapihalta ja lenkkimaastoja on hyödynnetty tehokkaasti.

Ensi vuodelle emme aseta kovia tavoitteita, sillä tammikuussa syntyvä perheenlisäys rajoittaa menemistä jonkin verran. Agilityä yritämme harjoitella edes jotenkin säännöllisesti. Tavoitteita emme sen kummemmin aseta ensi vuodelle, katsotaan mihin aika ja rahkeet riittävät.

HYVÄÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2006!

15.12.2005 JENNA JA POJAT
Jennan kasvaessa ja kehittyessä hurjaa vauhtia on ollut tosi hauska seurata sen suhtautumista Emiliin ja Aaroniin ja niiden suhtautumisista Jennaan. Kolmikko tuntuu aina vain viihtyvän paremmin yhdessä :-)

Jenna tykkää heitellä pojille tennispalloa ja molemmat pojat luovuttavat pallon sille kiltisti. Jos ne eivät ehdi tiputtamaan sitä Jennan jalkoihin se nappaa pallon suoraan koirien suusta kuin vanha tekijä. Jos pojat eivät huomaa mihin Jennan heittämä pallo meni se juoksee pallon lähelle, osoittaa sormella palloa ja huutaa "pau, pau, pau" (pau = pallo). Toisinaan se ottaa pallon, piilottaa sen kirjahyllyn alakaappiin ja nauraa kun tietää, että pojat eivät osaa palloa sieltä ottaa. Välillä on tosi koomista seurata kun Jenna selvästi suuttuu pojille, jos ne eivät jostain syystä haekaan sen heittämää palloa (eivät nuo näköjään AINA nouda lentävää palloa.... ihme!). Välillä se myös yrittää tunkea palloa tai jotain lelua suoraa niille suuhun ja hermostuu kun pojat eivät ota tavaraa vastaan.

Jenna käy myös välillä hakemassa koirien kamman ja kynsisakset ja yrittää kovasti hoitaa koiria. Aaron sietää kampaushommia vähän aikaa, mutta Emil luikkii kiireesti pois kun näkee Jennan lähestyvän kamman kanssa. Kynsisaksien tehtävästä Jenna ei selvästikään ole ihan selvillä, sillä yhtenä päivänä se tutki niitä aikansa ja kävi sitten kopauttamassa niillä Aaronia päähän. Onneksi ei kovinkaan lujaa ja onneksi pojat sietävät todella pitkäpinnaisesti näitä Jennan kokeiluja. Osaa Jenna olla hyvin helläkin pojille ja välillä se meneekin jomman kumman luokse ja silittää niitä ja sanoo "pai, pai"

Jennalta kun kysyy, että "annetaanko pojille napuja" niin se rientää koirien kaapille hakemaan ruokakupit ja lähtee kuppien kanssa kohti alakertaa, jossa meillä on poikien ruokatynnyrit. Aaronin ruokailutavat ovat Jennan mielestä hieman sotkuiset, joten se yleensä seisoo Aaronin vieressä ja heittää kupista lentäneet nappulat takaisin kuppiin. Ruokailun jälkeen se käy hakemassa kupit ja laittaa ne takaisin kaappiin, järjestyksen ihmisenä se on sitä mieltä, että kupit eivät voi lojua lattialla kun niitä ei kerran käytetä! Jennan mielestä poikien saama ruokamäärä ei kuitenkaan ole riittävä (ja varsinkin Emil on sen kanssa samaa mieltä!) Muutama päivä sitten Jenna oli löytänyt koirien tarvikekaapista Frolic-pussin ja kulki sen kanssa ympäri olohuonetta heitellen pojille kokonaisia Frolic-rinkuloita. Se jakaa myös mielellään omasta ruoastaan ja pojathan eivät ylimääräisestä ruoasta kieltäydy. Jenna saa välillä naposteltavaksi kuivia muroja ja niitäkin on kiva jakaa poikien kanssa. Pojat ovat myös oppineet, että Jennalta tippuu ruokapöydästä ruokaa ja ruokapöydän alla onkin nykyään aika ruuhkaista kun Jenna syö..

Harmikseni en ole saanut kolmikon touhuista kovinkaan paljon videolle, sillä Jennan nähdessä videokameran leikit loppuvat siihen ja kamera on paljon mielenkiintoisempi. Tuota kolmikkoa on kyllä tosi hauska katsella ja monesti olen kiittänyt poikien pitkää pinnaa Jennaa kohtaan :-)

06.12.2005 KAIKKI TAI EI MITÄÄN
Aaron starttasi tänään lainaohjaajansa kanssa Purinan kisoissa tuloksena hylky. Aaronilla on tapana kisoissa tehdä noita kaikki tai ei mitään suorituksia, sillä on kisatuloksina pelkkiä hylkyjä tai nollia. Aaron oli selvästi hämillään tilanteesta ja käytös radalla oli sen mukaista: välillä se meni ihan kivasti ja välillä se teki mitä sattuu. Se oli jo ennen radalle menoa aika keskittymiskyvytön, joten tuskin se olisi mennyt paljon paremmin vaikka olisin itse sitä ohjannut. Kiitokset Sarille!

24.11.2005 TREENAILUA
Kävimme maanantaina taas Sarin, Tuikun, Shiran ja Sarin lainakoiran Mimmin kanssa Purinalla treenaamassa tai oikeistaan Sari treenasi viiden koiran kanssa minun katsellessa touhua. Molemmat koirat menevät kivasti myös lainaohjaajan kanssa ja varsinkin Emil on niin innoissaan uudesta ohjaajastaan, että ei huomaa minua ollenkaan! Emil on myös oppinut tekemään takaaleikkauksia :-) Näitä ollaan aina välillä treenattu, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä. Homma oli näköjään taas kiinni ohjaajasta eikä koirasta. Itsekin kokeilin lopuksi muutamaa takaaleikkausta Emilin kanssa ja hyvin onnistui.

Aaron kisaa jo itsenäisyyspäivänä lainaohjaaja-Sarin kanssa ja todennäköisesti Sari ohjaa myös Emiliä ensi vuoden alkupuolella. Tosi kiva kun koirat pääsevät jatkamaan agilityn parissa vaikka itse joudunkin nyt taukoa pitämään.

Tiistaina kävin taas pitkän tauon jälkeen tekemässä pojille hakuruudun. Pitäisi selvästi useammin tehdä noutohommia kun pojat niin tykkäävät, mutta jonnekin se aika vaan tuntuu rientävän. Aaron teki hyvää hakua ja palautti damit ja kestokanin hienosti käteen. Emil kävi vähän turhan paljon kierroksilla ja seisoskelin jonkin aikaa sen kanssa hakuruudun reunalla kuuntelemassa sen piipitystä. Hiljenihän se lopulta ja pääsi sitten hommiin. Emilille on tullut ärsyttävä tapa piipittää ennen ensimmäistä noutoa, mutta kun se siitä hiljenee niin seuraavia noutoja odotellessa se osaa onneksi olla hiljaa!

19.11.2005 LENKILLÄ
Kävimme tänään pitkästä aikaa lenkillä Arin, Marin, Freyan ja Incan kanssa. Emil ja Inca tutkivat metsää omassa tahdissaan, mutta Freya parka joutui Aaronin palvonnan kohteeksi ja valtaosa Freyan lenkistä kuluikin Aaronia komentaessa. Freyahan on leikattu, joten olisi luullut Incan kiinnostavan enemmän, mutta ota noista poikien jutuista sitten selvää!

05.11.2005 JAU:N KISOISSA
Tänään oli JAU:n kisojen vuoro. Kisat järjestettiin maneesissa ja etukäteen pelkäsin kuinka Aaron suhtautuu vieraaseen paikkaan joka vielä haisee vahvasti hevosille. Aaron olikin ensin hieman hämillään ja mm. sukelsi harjoitusalueen hyppyesteiden alitse... onneksi se kuitenkin rauhoittui ja rupesi keskittymään ennen omaa suoritustamme. Kolmantena esteenä ollut putki koitui tällä kertaa kohtaloksemme ja saimme siitä kolme kieltovirhettä ja hylyn. Kepeiltä olisi tullut yksi virhe, mutta muuten loppurata meni suorastaan loistavasti virheittä.

30.10.2005 AARONILLE TOINEN NOUSUNOLLA
Starttasin tänään Aaronin kanssa HSKH:n kisoissa Purinalla. Aaron teki hienon 0-radan ja sijoittui 6/56. Aika meni hiukan yli ihanneajan, mutta onneksi vain sen verran, että tulos hyväksytään nollaksi. Koiraa kun ei voi syyttää, jos ohjaaja on hidas!

25.10.2005 AGILITYTREENEJÄ
Olemme parin viime viikon aikana käyneet kerran viikossa treenaamassa agilityä Sarin, Tuikun ja Shiran kanssa. Mukana on pyörinyt myös Jenna ja Sarin poika Joel (noin 11 kk). Ihan hyvin olemme pystyneet treenaamaan, vaikka välillä pitääkin varoa radalla tallustavaa taaperoa.

Olen vielä treenannut poikien kanssa pääosin itse, mutta myös Sari P. on ohjannut poikia oikein onnistuneesti. Oma vauhti on kyllä sen verran hidastunut, että pitkillä suorilla en enää millään pysy poikien perässä. Tosi kiva kun pojilla on varaohjaaja, joten ne saavat harrastaa rakastamaansa lajia, vaikka itse jäänkin kohta tauolle.

09.10.2005 WAU MIKÄ AGILITYPÄIVÄ!!!
Meillä oli mielettömän hieno kisapäivä Purina Arenalla tänään! Starttasin aamupäivällä Aaronin kanssa vuoden tauon jälkeen agilitykisoissa tavoitteena saada tulos ja hyvä ratasuoritus. Aaron on treeneissä mennyt tosi hyvin, mutta kisasuoritukset olivat viime vuonna aivan kauheita. Aaron ylitti odotukseni ja teki hienon nollaradan sijoittuen 5/35 :-)

Iltapäivällä starttasin sitten samoissa kisoissa Emilin kanssa. En ehtinyt ohjaamaan joka kohtaa ihan kuin olin suunnitellut, mutta Emil teki hienoa työtä ja teki 0-radan voittaen luokkansa, kolmannen nollatuloksen myötä Emil siirtyy siis maxi 3-luokaan kisaamaan :-)

Videokameran unohdin tietysti kotiin, mutta onneksi Jussi sai molempien poikien ratasuoritukset digikameran muistiin. Oli tosi kiva nähdä poikien hienot suoritukset itsekin. Eipä olisi paljon paremmin voinut tämä kisapäivä mennä!

02.10.2005 EMIL AGILITYKISOISSA
Emil teki taas hyvän kisaradan, mutta ikävä kyllä minä mokasin kepeille ohjauksen ja siitä tuli kieltovirhe. Lisäksi siinä tuhlaantui aikaa kun etsin koiraa selkäni takaa. Tuloksena 7,43.

20.09.2005 TÄMÄN VUODEN VIIMEISET OHJATUT AGILITYTREENIT
Olin tiistaina poikien kanssa tämän vuoden viimeisissä ohjatuissa agilitytreeneissä. En tammikuussa syntyvän perheenlisäyksen vuoksi halunnut maksaa pojille ryhmäpaikkaa, vaan otimme talveksi vapaavuoron. En kuitenkaan pysty treenaamaan niiden kanssa täyspainoisesti enää lokakuun jälkeen ja synnytyksen jälkeen agilitytreenit eivät kuitenkaan ole ensimmäisenä mielessä (sen voi nyt sanoa "kokemuksen syvällä rintaäänellä" :-) Ohjattuja treenejä jatkamme taas huhti-toukokuussa kun siirrytään kesäryhmiin.

Tiistain treeneissä teimme alla olevaa vanhaa kolmosluokan kisarataa (piirros ei ole mittakaavassa!). Rata näytti alussa helpolta, mutta kyllä siitäkin loppujen lopuksi vaikeutta löytyi kun piti saada valssit ja käännökset kohdilleen.

18.09.2005 EMIL AGILITYKISOISSA
Starttasin tänään Emilin kanssa 4 kuukauden tauon jälkeen agilitykisoissa. Emil teki hienon suorituksen, mutta minä hieman sähläsin ohjauksen putkeen, josta tuli kielto. Yliaikaa tuli 2,91 sekuntia, joka tuli pääosin tuosta putkisählingistä. Ihanneaika 40 sekuntia oli tiukka ja jäi monelta muultakin saavuttamatta. Tulokseksi meille siis 7,91 ja sijoitus 7/19.

Samassa kisassa starttasi myöhemmin päivällä Arin kanssa Emilin tytär Freya, joka saalista ensimmäisen nollatuloksensa, ONNEA!

11.09.2005 EMIL TOKOKISOISSA
Tämänpäiväisestä tokokisoista ei Emilin suorituksen osalta ole paljoakaan hyvää sanottavaa. Meidän suureksi ongelmaksi on koitunut paikalla olo tai siis siinä pysymättömyys kisatilanteessa. Harjoituksessa homma toimii, mutta koesuoritukset ovat kaatuneet tähän karkailuongelmaan liian monta kertaa... Tänään ei tosin muutenkaan oikein tuntunut olevan Emilin päivä, joten kisa meni aika lailla penkin alle. Seuraaminen oli pientä edistämistä lukuun ottamatta ihan ok, samoin liikkeestä maahanmeno. Luoksetulossa piti käyttää kaksi käsimerkkiä ja liikkeessä seisomisessa Emil kääntyi hieman poikittain. Noudossa se jäi istumaan kapula suussa reilusti eteeni ja kauko-ohjauksessa se ei mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan (muuten taas erittäin hienot kaukokäskys, Emilin bravuuri!). Estehypyssä se ei suostunut istumaan esteen taakse vaan jäi haistelemaan estettä (mikä lie esteessä ollut "vikana" kun monella muullakin oli siinä ongelmia).

Seuraaviin kokeisiin ei mennä ennen kuin keksin millä saan tuon koiran pysymään paikallamakuussa myös koetilanteessa. On turhauttavaa harjoitella kun se harjoituksissa aina pysyy paikallaan. Pitää päästä johonkin koemaiseen tilanteeseen ja toivoa, että se karkaa, jotta pääsisi rankaisemaan epätoivotusta käytöksestä. Tyhmää tietysti toivoa koiralle epäonnistunutta suoritusta, mutta kun ei hyvällä tunnu homma toimivan niin ehkä sitten pahalla ;-)

Eipä tuo nyt pienestä harmituksessa huolimatta niin kauhean vakavaa ole, sillä toko on aika ollut meillä vain oheisharrastuksena ja harjoittelumäärätkin ovat todella pieniä. Olisi se tietysti kiva saada niitä ykköstuloksiakin kun liikkeet ovat hyvänä päivänä hienosti hallussa.

10.09.2005 AARON KOTKAN KV-NÄYTTELYSSÄ ROP :-)
Melkein puolentoista vuoden näyttelytauon jälkeen Aaron kävi tänään pyörähtämässä kehässä Kotkan kansainvälissä näyttelyssä, jossa tuomarina oli Rainer Vuorinen. Pyörähdys ei sujunut ollenkaan huonosti, sillä tulokseksi tuli ROP ja Cacib! Kaunis (ja Aaronin pään pyörälle pistänyt) FIN MVA JV-04 TK1 Hulivilin Deeply in Love "Deli" oli VSP ja sain myös cacibin.

Aaronin kehäesiintyminen oli aikamoisen vauhdikasta ja hulvatonta, mutta onneksi se ei näyttänyt tuomaria häiritsevän. Ryhmäkehiin emme valitettavasti ehtineet jäämään.

04.09.2005 POJAT HOIDOSSA, OSA 2
Jyväskylän reissun jälkeen ehdimme olla pari päivää kotona ja sitten Simo ja minä suuntasimme viikoksi kohti Kreikkaa lomailemaan. Jenna, Emil ja Aaron jäivät vanhemmilleni hoitoon mökille. Pojat saivat siis koko viikon olla ulkona lähes niin paljon kuin halusivat, joten mikäs niillä ollessa ;-)

Eilen mökillä vietettiin perinteisiä lammasjuhliamme ja pojat pääsivät mukaan juhlimaan. Paikalla oli paljon koiraihmisiä, joten pojat saivat rapsutuksia, löysivät monta pallonheittäjää ja pääsivät maistelemaan lampaanlihaa.

21.08.2005 POJAT HOIDOSSA
Emil ja Aaron viettivät pari päivää hoidossa Eevan, Jussin, Wellun ja Löwen luona meidän viettäessä aikaa Jyväskylässä.  Jussi oli näyttänyt Aaronille haulikkoa ja vähän naksutellutkin sitä. Aaron ei kuulemma reagoinut haulikon naksahduksiin, mutta haulikon nostaminen pystyasentoon aiheutti perääntymisen. Talvella yritämme taas löytää aikaa (ja paikan) haulikkosiedätyshoitoon.

Kiitoksia poikien hoidosta! Mukavaa jättää koirat hoitoon sellaiseen paikkaan, johon ei tarvitse jättää muista hoito-ohjeita kuin "kohdelkaa kuin omianne."

17.08.2005 HAKURUUDUN TREENAUSTA
Olimme puolitoista viikkoa sitten pitkästä aikaan treenaamassa Löwen, Freyan ja Incan kanssa. Aaron pääsi ensimmäisenä töihin ja oli (miten sen nyt kauniisti sanoisi...) HUONO! Hakuintoa ei ollut ollenkaan ja siipidamit palautuivat vähän miten sattuu.

Pari päivää sen jälkeen lähdin Emilin ja Aaronin kanssa kaksistaan tekemään hakuruutua. Vein ruutuun 10 damia/siipidamia ja lähetin innokkaan Aaronin hakuun. Se toi ruudusta kuusi damia ja intoa oli vielä kuinka ja paljon. Kävin täyttämässä ruudun uudestaan ja haetutin vielä yhden damin, jonka se palautti yhtä innokkaasti kuin kuusi aikaisempaa. Se sai sitten riittää Aaronille ja Emil pääsi hommiin.

Tänään kävin sitten tekemässä pojille toisen hakuruudun, jonne vein 9 damia/siipidamia. Emil sai ensin hakea yhden ja sen jälkeen Aaron kävi hakemassa 7 damia. Intoa oli vielä, mutta päätin lopettaa sen osalta siihen. Aaronin ongelmana on siis edelleen "esiintymispelko" eli minun kanssasi se toimii todella hienosti, mutta ryhmätreeneissä ajatukset eivät oikein pysy suoritettavassa tehtävässä. Pitäisi useammin päästä treenaamaan ryhmässä ja uusien ihmisen ja koirien kanssa, mutta treenien järjestämien sopivaan ajankohtaan tuntuu nykyään olevan hankalaa.

10.08.2005 JENNA 1v.
Jenna viettää tänään 1-vuotissyntymäpäiviään! Tämän kunniaksi ajattelin kirjata ajatuksiani Jennan ja poikien ensimmäisestä vuodesta.

Emil ja Aaron ovat suhtautuneet todella hienosti Jennaan alusta alkaen. Sairaalasta kotiin tullessamme ne kävivät haistelemassa (ja Aaron antamassa pusun poskelle) ja totesivat tyynesti, että tuollainen sitten tuli. Mitään suurempia protestointeja ei koirien puolelta näkynyt, mitä nyt olivat vähän rakkauden kipeämpiä kuin ennen. Alkuvaiheessa Aaron oli selvästi enemmän kiinnostuneempi vauvasta kuin Emil. Aaronin suosikkipuuhaa oli käydä nuuskimassa onko vauvalla likainen vaippa :) Toinen Aaronin tärkeistä tehtävistä oli imetyksen valvominen eli se nosti etutassunsa sängylle ja loikoili siinä minun imettäessä vauvaa.

Pojat häkeltyivät joksikin aikaa kun Jenna lähti liikkumaan, ne eivät oikein pitäneet Jennan uudesta taidosta. Nyt se pystyi seuraamaan niitä halutessaan ja varastamaan niiltä luut ja lelut. Muutamassa päivässä pojat kuitenkin tottuivat tähänkin ja oppivat siirtymään hieman kauemmaksi, jossa sai olla edes vähän kauemmin rauhassa.

Seuraavassa vaiheessa niiden piti taas opetella sietämään Jennan rakkauden osoitukset, jotka eivät aina olleet poikien mielestä niin kovin ihania. Emil yleensä poistui nopeasti paikalta, mutta pikkuhiljaa sekin alkoi lämpiämään ja nykyään Jenna saa jo silitellä sitäkin (tosin Jenna silittelytkin ovat muuttuneet hieman hellemmiksi).

Emilin ja Aaronin rakkaus tennispalloihin on tarttunut Jennaankin ja tämä taitaa poikien mielestä olla yksi Jennan parhaista puolista. Niiden mielestä on äärimmäisen kiva kytätä Jennan kädessä olevaa palloa vaikka se ei vielä kovin pitkälle lennäkään. Toinen poikien mielestä erittäin mukava asia Jennassa on anteliaisuus ruuan suhteen. Jenna saattaa istua lattialla maissinaksun tai leivänpalan kanssa ja jakaa se poikien kanssa... pala pojille, pala omaan suuhun, pala pojille, pala omaan suuhun! Syöttötuolissa istuessa Jennan mielestä on taas mukavaa dipata oma lusikka ruokaan ja ojentaa se Emilin ja Aaronin nuoltavaksi.... ja äiti tykkää ;-)

Täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen Jennan kahteen karvaiseen "isoveljeen," ne ovat sopeutuneet loistavasti

03.08.2005 AGILITYÄ
Eilen olimme ensimmäisissä agilitytreeneissä kesätauon jälkeen. Aloitimme syyskauden "kevyesti" tekemällä noin kolme noin 10 esteen pätkää heinäkuun SM-kisoista :-) Emil meni ihan kivasti (lähinnä minä siis sähläsin), mutta tauon jälkeistä omatoimisuutta esiintyi muutamassa kohdin.

Aaronin menoon olin tosi tyytyväinen! En helpottanut radanpätkiä sille mitenkään ja silti se selviytyi yhtä kohtaa lukuun ottamatta erinomaisesti (puomin ylösmenon molemmin puolin oli putki, joka oli juuri hetkeä aikaisemmin suoritettu). On se kumma kun kisoissa emme ole saaneet tulosta edes ykkösluokasta ja treeneissä tehdään sentään SM-ratoja.... kyllä me varmaan vielä kisoihin mennään kokeilemaan...

01.08.2005 KUULUMISIA
Elokuun ensimmäinen päivä, kylläpä kesä on taas mennyt nopeasti!

Olen muutamana päivänä harjoitellut poikien kanssa tokoa omalla pihalla. Emil suorittaa liikkeet ihan innokkaasti, tosin seuraamisessa tämä kostautuu pienenä edistämisenä. Luoksetulon pysäytyksessä on se ongelma, että sitä ei voi harjoitella... Emil alkaa heti ennakoimaan, hölkkää puoleenväliin ja jää siihen seisomaan. Olen yrittänyt tehdä paljon läpijuoksuja, mutta niitä pitäisi mitä ilmeisemmin tehdä paljon enemmän. Ilmoitin Emilin tokokisoihin syyskuulle, ehkä vihdoinkin saisimme kaikki liikkeet onnistumaan samaan kokeeseen....

Aaronin kanssa ei ole koskaan oikein kunnolla treenattu tokoa, mitä nyt pentukurssilla käytiin kolmisen reilu kolme vuotta sitten ;-) Erittäin pienestä treenimäärästä huolimatta se osaa alokasluokan liikkeet suhteellisen hyvin. Liikkeestä seisomisissa se tarvitsee vielä pienen käsimerkin pysähtyäkseen ja uusien sääntöjen mukaista hyppyä en ole koskaan sen kanssa tehnyt. Avoimen luokan liikkiestä olen treenannut kaukokäskyjä, jotka onnistuvat hyvin parin metrin päästä. Noutoa olemme myös kokeilleet, mutta Aaron ei vielä malta pitää kapulaa suussa perusasentoon asti vaan sylkäisee kapulan varpailleni (ja varpaani ihmettelevät miksi meillä pitää olla se äärimmäisen iso ja PAINAVA noutokalua käytössä).

Ohjatut agilitytreenit alkavat huomenna. Pojat ovat edellisen kerran treenanneet agilityä kesäkuun puolessa välissä, joten taukoa on ehtinyt tulemaan ihan riittävästi. Tosin käymme ohjatuissa treeneissa vain muutaman kuukauden eli talvikauden alkuun asti. Päätin, että en tälle talvikaudelle maksa Emilille ja Aaronille ryhmätreenipaikka vaan otamme vapaavuoron ja treenaamme omatoimisesti.

20.07.2005 HAUHOLLA LOMAILEMASSA
Vietimme viisi mukavaa päivää mökillä Hauholla. Emil ja Aaron pääsivät taas uimaa ihanan lämpimään järviveteen, pelaamaan jalkapalloa ja oleskelemaan ulkona.

Viime kesänä en ison mahani kanssa päässyt ollenkaan uimaan, mutta aikaisempina vuosina olen uinut koirien kanssa. Tänä vuonna hommasta ei tahtonut tulla mitään. Emil antoi minun uida, mutta haukkui ärsyttävästi laiturilla. Aaron taas ui niin tiivistä ympyrää lähelläni, että uimisesta ei tullut mitään.

28.06.2005 EMIL 6-VUOTTA!
Emil juhlii tänään kuudensia synttäreitään, ONNEA EMIL! Ei uskoisi, että meidän Emil on jo noin vanha, vaikka onhan sillä tietysti jo 10 lastenlastakin :) Otin aamulla muutaman 6-vuotiskuvan, mutta synttärisankari ei oikein ollut poseeraustuulella...

Pojat ovat harrastusrintamalla viettäneet aika lailla hiljaiseloa. Kevään kahdet viimeiset agilitytreenit jäivät muiden kiireiden takia väliin. Treenit jatkuvat taas elokuussa. Tällä viikolla alkaa tosin epävirallinen HAU Open, johon toivon mukaan pääsemme kisaamaan muutamaan osakilpailuun.

Emil ja Aaron ovat viettäneet aika paljon aikaa mökillä ja ovat nauttineet hurjasti. Ulkona saa olla niin paljon kuin haluaa ja aika välillä joku käy heittämässä tennispalloa metsään tai vesilelua mereen. Merestä tulikin mieleen, että Emil hermostui oikein kunnolla viime viikolla. Mökillä oli sukeltaja uusimassa venepoijujen ketjuja ja pojat olivat rannalla katselemassa touhua. Emil kiljui ja haukkui rannalla ja oli koko ajan menossa veteen "pelastamaan" sukeltajaa, joka välillä kävi pinnassa ja sitten taas katosi meren uumeniin. Se ei rauhoittunut millään ennen kuin sukeltaja lopetti hommansa. Aaron taas käveli laiturilla sen näköisenä, että "en mä tota äijää tunne, senkus hukkuu vaan jos on hukkuakseen..." Ovat nuo kaksi kyllä niin erilaisia luonteeltaan!

18.06.2005 HAKURUUTUA
Kävimme taas pienen tauon jälkeen Eevan, Wellun ja Löwen kanssa treenaamassa hakuruutua. Aaron sai ensin katsella kanssani kun Eeva täytti ruudun ja se lähtikin innosta puhkuen hakemaan dameja. Se toi hienosti kaikki pyydetyt kuusi damia. Olin tosi tyytyväinen, sillä Aaronilla on ollut "hyytymisongelma" eli se hakee pari damia ja päättää sitten, että nyt riittää. Wellu ja Löwe hakivat välillä hienosti damit pois ruudusta ja Emilkin pääsi noutamaan muutaman pidemmällä olleen damin. Aaronille tehtiin sitten vielä tosi pieni ruutu ja johan se hyytymisongelmakin saatiin taas esiin. Saattaa kuulostaa vähän tyhmältä niin tavallaan tämä oli tarkoitus... olimme nimittäin päättäneet, että Aaron ei päätä koska työskentely lopetetaan vaan minä päätän. Eevan avustuksella se sitten toi ruudusta kaikki damit eli pääsimme tavoitteeseemme.

05.06.2005 TREENAUSTA
Tiistain agilitytreenit menivät ihan kivasti molemmilta koirilta. Aaronin kanssa tehtiin pitkästä aikaan vähän pidempää rataa ja se jaksoi hyvin keskittyä. Toisella radalle se sitten selvästi väsähti ja keskittyminen herpaantui. Jatkossa taidamme ensimmäiseksi kokeilla vähän pidempää ratasuoritusta ja lopputuntia kohti taas lisätä palkkausta.

Torstaina olin Aaronin kanssa treenaamassa hakuruutua. Jussilla oli haulikko mukana ja vaikka sillä ei ammuttu laukaustakaan niin se ja palkalla olleet tuntemattomat ihmiset sotkivat Aaronin suorituksen ja hakuruudusta ei tahtonut tulla mitään. No, jatkamme treenausta ja EHKÄ syksyllä menemme taippareihin... tai sitten ensi vuonna tai sitä seuraavana :-)

Viikonlopun pojat ovat viettäneet mökillä uiden ja ne ovatkin ottaneet siitä kaiken ilon irti. Kyllä ne sitten jaksavatkin uida!

17.05.2005 AGILITYTREENEISSÄ
Kouluttajamme mukaan hän ei ole saanut meille tarpeeksi haastavia treenejä, joten tänään tehtiin sitten vaikeata 28 esteen rataa, jossa mentiin takaa, välistä ja vaikka mistä :-)

Emil oli tänään aivan täpinöissään ja vauhtia oli tavallista enemmän, vauhti ei kuitenkaan vienyt tarkkaavaisuutta ja se ohjautui todella hienosti. Selvisimme hienosti radasta, mitä nyt ohjaaja unohti yhdessä kohtaa miten rata meni.... Aaronillakin tuntui olevan intoa sen verran, että päätin kokeilla suoriutuisiko se samasta radassa pienempiin pätkiin pilkottuna. Täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen kun radassa ei ollut yhtään kohtaa mistä se ei selviytynyt. WAU!!!

11.05.2005 AGILITYTREENEISSÄ & TOKOKOKEISSA
Eilen oli taas viikottaisten agilitytreenien vuoro. Paikalla oli vain neljä koiraa, joten sain juosta oikein kunnolla. Aaronilla on taas hyvä vaihde päällä agilityssä, sillä on taas aivan uutta vauhtia ja intoa. Ongelmaksi on nyt muodostumassa se, että minä en osaa ohjata sitä. Se on niin erilainen ohjattava kuin Emil, joten se raukka joutuu välillä kärsimään siitä kun en aina muista vaihtaa ohjaustyyliä sille sopivaksi.

Treenit ovat Aaronille aika haastavia, eilisissäkin treeneissä teimme viime vuoden SM-rataa. Aaronin kanssa olen helpottanut ratoja jokin verran tai sitten pilkkonut radan tarpeeksi pieniin pätkiin. Tämä on sopinut hyvin Aaronille ja motivaatio on pysynyt korkealle. 

Emil menee yleensä hyvin kun minä ohjaan sitä hyvin! Minun pitäisi ehdottomasti luottaa siihen enemmän ja kiinnittää enemmän huomiota ohjaukseni oikea-aikaisuuteen. Vaikka eilenkin selvisimme ihan kivasti treeniradasta niin vauhtia saisi olla enemmän ja sitä tulisi jos luottaisin koiraan enemmän...

Tänään kävin Emilin kanssa iltakokeessa tokoilemassa AVO 3 tuloksen pisteillä 130. Koe ei alkanut kovinkaan hyvin kun Emil päätti yli kahden minuutin paikalla olon jälkeen lähteä paikaltaan. Seuraaminen oli Emilille tyypilliseen tapaan väljää sivusuunnassa, liikkeestä maahanmeno oli ihan OK. Luoksetulo meni jälleen kerran kisoissa läpijuoksuksi, vaikka harjoituksissa se pysähtyy kuin seinään. Aino kommentoi kisan jälkeen, että käsimerkkini oli hieman löysä, joten ehkä pitäisi kiinnittää siihen huomiota. Seisomaan jääminen taas ihan OK ja olin tyytyväinen kun Emil ei kääntynyt ympäri minun kävellessä sen ohi. Nouto muuten hyvä, mutta erittäin vino perusasento. Kauko-ohjaus oli tosi hyvä! Hyppy muuten hyvä, mutta Emil istui esteen takana niin paljon oikealle, että kurkkasin hieman ja se tulkittiin ohjaukseksi. Kokonaisvaikutuksesta 9. Ihan hyvinhän tuo kuitenkin meni siihen nähden, että lokakuussa oli edellinen kisastartti ja sen jälkeiset treenikerrat on laskettavissa sormin *nolottaa.* Pitää kuitenkin jossitella sen verran, että paikallamakuun onnistuessa olisi tullut ykköstulos......

Samoissa kisoissa starttasivat myös Aino ja Ronja, jotka tekivät hienon ykköstuloksen, ONNEA!

07.05.2005 "BORDERCOLLIE" EMIL AGILITYKISOISSA
Jälleen agilitykisoissa, tällä kertaa Tuusulassa. Kuuluttaja kuulutti meidät radalle: "Seuraavana numero 46 bordercollie Emil ja Sari Siikala." Kun pääsimme kuudennelle esteelle kuuluttaja totesi: "Papereissa lukee bordercollie, mutta kyllä tuo minusta tollerilta näyttää." No, jos bordercolliena tulee nollia niin Emil voi agilitykisoissa leikkiä bordercollieta :-) Päivän saldona nimittäin 0-tulos ja toinen sija. Toinen nollatuloksemme kakkosluokasta.

Kannustusjoukoissa paikalla olivat Eeva, Jussi, Wellu ja Löwe. Eeva on ollut katsomassa kaksi Emilin kakkosluokan kisaa ja molemmista on tullut nollatulos. Täytynee soittaa Eevalle ennen seuraavaa kisailmoittautumista ja kysyä sopiiko päivä hänelle, jotta saamme onnentuojamme paikan päälle ;-)

05.05.2005 EMIL TAAS AGILITYKISOISSA
Olin tänään Emilin kanssa HSKH:n kisoissa Ojangossa. Tuloksena 9,66, yksi ratavirhe ja 4,66 sekuntia yliaikaa. En ole ihan varma mistä ratavirhe tuli, mutta epäilen puomin ylösmenokontaktia. Ratasuorituksemme oli tällä kertaa oikein sujuva, mutta hieman hidas. Nollatuloksia maxi 2-luokassa ei tullut yhtään ja me sijoituimme noinkin huonolla tuloksella toisiksi.

01.05.2005 EMIL AGILITYKISOISSA
Kävin tänään Emilin kanssa HAU:n vappukisoissa tekemässä kaikkien aikojen huonoimman kisasuorituksen, josta tuloksena hylky. Tällä kertaa en tosi syytä itsenäni vaan Emiliä, sen ajatukset olivat ihan jossain muualla kuin agilityssä ja se oli yksinkertaisesti huono. No, tälläinen suoritus tällä kertaa ja torstaina uudestaan :-)

30.04.2005 ILTATREENIT
Eeva ja Jussi tulivat eilen iltatreeneihin Wellun ja Löwen kanssa. Eeva teki hakuruudun, jonne Wellu pääsi ensimmäisenä, Aaronin ja Löwen katsellessa vieressä. Wellu teki tasaisen varmaan työtä ja sen jälkeen töihin pääsi Aaron. Aaronin haluinto ei ollut paras mahdollinen, mutta ruudusta tuli 2 vaakkua. Sen jälkeen se toi vielä yhden vaakun ja yhden lokin Eevan avustuksella. Löwelle tehtiin ensimmäisen kerran vaakkuruutu ja teki oikein hienoa työtä!

Hakuruudun jälkeen Jussi veti Aaronille lyhyen kanijäljen. Aaron jäljesti todella hienosti kanille ja nappasi sen empimättä suuhunsa ja kiikutti sen oikein ylpeänä minulle, tähän oli hyvä lopettaa treenit Aaronin osalta. Löwellekin vedettiin lyhyt kanijälki ja sekin palautti kanin hienosti perille asti. Hyvät treenit, kiitos Eeva ja Jussi!

Hauskaa vappua kaikille :)

24.04.2005 TURISTINA SIPOON NÄYTTELYSSÄ
Emilin piti tänään osallistua JAU:n agilitykisoissa kahdelle radalle, mutta kahden erittäin huonosti nukutun yön jälkeen (eikä ollut edes Jennan syytä) päätin jättää kisat väliin. Sen sijaan päätin lähteä turistiksi Sipoon näyttelyyn, jossa oli paikalla tuttuja koiria. Pääsin pyörähtämään Capsin paras narttu kehässä kun Riskujen koirista sekä Capsi että Chili saivat ERIt. Capsi oli erittäin helppo esitettävä ja tehtäväkseni jäikin lähinnä sertin vastaanottaminen :-) ONNEA!

22.04.2005 DESSYLLE PENTUJA
Emilin tytär ja Aaronin sisko Dessy sai keskiviikkona 2 pentua, tasapuolisesti uros ja narttu (aivan kuten Aaronin ja Dessyn pentueessa), isänä pentueessa on Hedera's Nice Friendly eli tuttavallisemmin "Vertti." Emil-isoisä ja Aaron-eno perheineen onnittelevat :-)

10.04.2005 EMIL AGILITYKISOISSA
Eilisissä "yökisoissa" (radalla klo 21.45) saimme kauhean tuloksen 21,33, mutta suoritus ei ollut ollenkaan niin huono kuin tulos antaa ymmärtää. Yhdeltä erittäin mutkaiselta putkelta tuli kieltovirhe kun Emil kääntyi takaisin (niin kuin moni muukin sitä ennen) ja toinen kieltovirhe tuli minun pienen ohjausvirheeni seurauksena. Tuota yliaikaakin tuli sitten ihan reilusti kun jouduimme korjaamaan nuo kaksi kohtaa.

08.04.2005 AGILITYTREENIT
Vieläkin hymyilyttää kun ajattelen Emilin ja Aaronin tiistaisia agilitytreenejä. Emil teki kaksi hienoa ratasuoritusta, mutta erityisen iloinen olen Aaronin suorituksista! Se oli tosi hyvä :-) Radat olivat sille kuitenkin aika haastavia kun ryhmässä treenaa sen lisäksi vain kakkos- ja kolmosluokan koiria. Ainoastaan yksi kohta oli sille ylivoimainen, mutta ei siitä kohdasta selvinnyt yksikään kolmosluokan koirakaan ensimmäisellä (eikä yleensä toisellakaan) yrityksellä. Tuon innokkuuden, vauhdin ja tarkkuuden kun saisin säilymään, niin saatamme ehkä vielä kokeilla kisaamista...

Ensi sunnuntain agilityaikataulut olivat pienoinen yllätys, maxi 2-luokan arvioitu rataantutustuminen on klo 21.00!

 03.04.2005 AGILITYKISOISSA
Osallistuimme Emilin kanssa tänään HAU:n agilitykisoihin neljän kuukauden kisatauon jälkeen, kerran olemme käyneet treeneissä. Tulokseksi 6,19, yksi kielto tuli hyppyesteeltä ja siinä tuhraantui myös tuota aikaa. Muuten ihan OK suoritus tauon jälkeen, ensi viikonloppuna taas uudestaan!

01.04.2005 LÖWE LÄHTI
Löwe oli meillä hoidossa kuusi päivää ja lähti tänään illalla viettämään viikonloppua Freya-äitinsä ja Inca-siskonsa luokse Viikkiin. Olisin mielelläni pitänyt Löwen meillä, mutta piti antaa Marillekin tilaisuus tutustua Löween oikein kunnolla.

Löwe vietti keskiviikkona 1-vuotispäivinään. Pari ensimmäistä yötä Löwe nukkui eteisessä, mutta sen jälkeen se kotiutui enemmän siirtyi meidän muiden kanssa makuuhuoneeseen nukkumaan. Kova poika se on kantelemaan tavaroita, se tosin myös luovuttaa tavarat todella hienosti pyydettäessä. Oli kiva seurata kuinka noinkin vauhdikas kaveri osasi hienosti olla Jenna kanssa. Jennan naama ja kädet ovat tosin varmaan "puhtaampia" kuin koskaan ennen.! Aaronin ja Löwen välillä oli pari hieman tiukempaa tilannetta, mutta ne laukesivat itsestään ja selvisimme ilman yhteenottoja. Ulkonahan Aaron ja Löwe ovat parhaat kaverukset, mutta kotona Aaron tahtoo joskus pullistella tuolle kakaralle. Oli tosi kiva tutustua Löween hieman pidemmän kaavan mukaan. Eevalle ja Jussille tiedoksi, että se on oikein tervetullut hoitoon toistekin :-)

On ollut hauska huomata, että jonkinnäköinen hulluuden raja kulkee selvästi kahden ja kolmen koiran välissä. Kukaan ei ihmettele kahta koiraa, mutta kolmen koiran kanssa kulkiessa ihmiset ihmettelevät jatkuvasti "Montako koiraa teillä oikein on?" "Onko noi kaikki sun?"

28.03.2005 LÖWE TULI HOITOON
Löwe tuli meille lauantai iltana hoitoon kun Eeva ja Jussi suuntasivat aikaisin sunnuntai aamuna Kyprokselle lomailemaan. Läwe on sopeutunut meille hienosti. Aaron murisi sille jonkin verran ensimmäisenä iltana, mutta sen jälkeen on ollut rauhallista silläkin rintamalla. Metsässä Aaron ja Löwe leikkivät ja juoksentelevat normaaliin tapaansa. Jennankin kanssa Löwe osaa olla todella nätisti, eikä se hermostu ollenkaan vaikka Jenna konttaa viereen ja varastaa siltä luun. Hauska veitikka kaiken kaikkiaan :-)

23.03.2005 AGILITYÄ JA ROKOTUKSIA
Emilillä ja Aaronilla koitti eilen ilonpäivä kun ne pitkän tauon jälkeen pääsivät taas agilitytreeneihin kun Emilin sitkeä jalan  nivelvaiva on vihdoin voitettu (kop, kop). Pojilla olikin tosi hauskaa ja treenit menivät tosi hyvin molemmilta. Omat kuvioni olivat kyllä hieman sekaisin ja mokat olivat selvästi minun aiheuttamiani. Mistäköhän sitä saisi nopeammat jalat?

Tänään kävimme eläinlääkärissä vuotuisissa rokotuksissa. Samalla pojille tehtiin terveystarkastus ja kaiken todettiin olevan kunnossa. Emil painaa 22 kiloa ja Aaron 19 kiloa. Kun poikia katselee voisi luulla, että niillä olisi painossa enemmänkin eroa. Aaron on nimittäin ensimmäistä kertaa tiputtanut KAIKKI karvansa ja näyttää tosi pieneltä ja nuorelta, Emilillä on taas karvaa enemmän kuin koskaan ennen.

Aaronin täydellisen karvantiputuksen johdosta kaikki näyttelysuunnitelmat on peruttu aikakin syksyyn asti. Todennäköisesti pyörähdämme kehässä vasta voittaja-näyttelyssä joulukuussa, jos edes silloin ;-)

22.03.2005 LEVI
Teimme viime viikolla perinteisen kevätmatkamme Leville. Emil ja Aaron ovat molemmat jo kokeneita lentäjiä ja matka sujuikin hyvin molempiin suuntiin. Kotiin tullessa meinasin kyllä lentokentällä hermostua kun poikia ei näkynyt missään ja vasta kolmas lentokenttävirkailija lähti todenteolla etsimään poikia ja toikin ne sitten hetken kuluttua. Ilmat olivat oikein aurinkoiset koko viikon.

Lauantaina olimme sitten taas paukkutreeneissä "perheen kesken" eli mukana Wellu, Löwe, Freya ja Inca. Aaronin kanssa meni tosi kivasti. Teimme noutoja suhteellisen lähellä ampujaa, ehkä tämä tästä.

09.03.2005 MUUTTO
Puolitoista viikkoa kestänyt nettipimentomme on vihdoin ohi!

Pääsimme vihdoin 26.2. muuttamaan ja olemme näin ollen olleet Sipoolaisia kohta kaksi viikkoa. Koirat eivät muutosta stressanneet ja ovat innoissaan uusista ulkoilumahdollisuuksista. Metsässä ei olla vielä käyty (käytiin kyllä jo viime keväänä tarkastamassa metsälenkkimaastot..), mutta Sipoonlahden jäällä ollaan käyty muutamaan otteeseen nauttimassa auringonpaisteesta. Naapurin Emil-poika on käynyt ahkerasti hakemassa Emiliä ja Aaronia leikkimään iltaisin. Serkkutyttöni muuttaa naapuriin reilun viikon päästä ja hänkin on jo äidilleen kertonut, että haluaa tulla ulkoiluttamaan meidän koiria. Lenkittäjiä/leikittäjiä siis riittää ;-)

Koirat olivat muuttoviikonlopun hoidossa Eevan, Jussin, Wellun ja Löwen luona, kiitoksia! Eeva ja Jussi olivat viikonlopun aikana totuttaneet Aaronia haulikkoon ja viime viikonlopun paukkutreeneissä Aaron olikin taas vähän parempi... ehkä se tästä. Meillä oli työmiehet töissä alakerrassa vielä ensimmäisen viikon ajan ja he mm. ampuivat naulapyssyllä eikä Aaron reagoinut ääneen mitenkään. Naapurissa on myös räjäytelty kalliota ja siitäkään se ei välittänyt. Paukkuarka se ei siis ole muuta kuin tällä hetkellä haulikolle.

20.02.2005 BANG, BANG, OSA 3
Päiväkirjastamme päätellen emme nykyään tee muuta kuin ajele Sipooseen kuuntelemaan haulikon pauketta ;-)

Tänään olimme kuitenkin taas Sipoossa treenaamassa. Treeniryhmämme kasvoi taas kun mukaan liittyivät Pia ja Kai Capsin ja Chilin kanssa, mukana nyt siis 9 tolleria! Aaron pelästyi eilen kovaäänistä auraustraktoria kun satuimme epäonneksemme sen kanssa samaan aikaan erittäin kaikuvaan alikulkutunneliin, sen vuoksi menin aluksi taas hieman pidemmälle haulikosta ja tulimme pikkuhiljaa lähemmäksi daminoutoja tehden. Damit se haki ihan kiitettävästi eikä haulikkokaan suuremmin häirinnyt, kovin lähelle emme kuitenkaan menneet. Töitä täytyy vielä tehdä...

Ammuskelun jälkeen kaikki koirat (paitsi juoksuiset Freya ja Inca) pääsivät juoksentelemaan parkkipaikalle, jopa Emil joka on ollut todella pitkään hihnalenkityksellä. Nyt odotan jännityksellä rupeaako se taas ontumaan... Aaron jahtasi Löwen ja Leevin kanssa Chiliä, jota poikien ahdistelut eivät onneksi tuntuneet häiritsevän.

Treeneihin tuleekin nyt pieni tauko kun sekä Arin & Marin perhe että meidän perhe viettävät seuraavan viikon laatikoita pakkaillen. Muutto uuteen kotiin odottaa molempia perheitä ensi viikonloppuna!

16.02.2005 BANG, BANG, OSA 2
Olimme taas viime viikonloppuna Sipoossa kuuntelemassa haulikon pauketta. Viimekertaisen porukan lisäksi mukaan liittyi Löwen ja Incan pentueesta Leevi. Aloitimme hieman lähempää kuin edellisellä kerralla ja noudot onnistuivat haulikon paukkeessakin hyvin. Ampujan vaihtuessa päätin mennä toiselle puolella ampujaa, paikkaan joka oli ampujasta hieman etuviistossa kun aikaisemmin olimme takana. Tästä kulmasta Aaronkin näki ampujan ja haulikon. Menin onneksi hieman pidemmälle, sillä yllätyin itsekin kuinka erilaiselta haulikko kuulostaa toiselta puolelta kuultuna. Aaron ei enää oikein viihtynyt, se kyllä haki damia, mutta katseli epäröivästi ympärilleen. Positiivisena asiana täytyy kuitenkin pitää sitä, että Aaron kuitenkin palautti damit minulle, vaikka ei tilanteesta oikein tykännytkään. Hitsi kun tietäisin miksi se yhtäkkiä on ruvennut paukkuja pelkäämään kun ei ennen niistä välittänyt ollenkaan!

Maanantaina Aaron pelästytti minut toden teolla kun viihdytin Jennaa tekemällä poikien kanssa temppuja. Aaron esitti "tanssi" temppuaan kun se hyppäsi kunnon loikalla ylös namin perään ja mätkähti maahan kummallisesti takaosalleen. Alkoi aivan mieletön huuto! Aaron meni sen verran paniikkiin, että juoksi kolmella jalalla mattoa ympäri huutaen eikä antanut minun koskea sitä. Olin ihan varma, että jalka on murtunut! Sain sen vihdoin rauhoittumaan ja pääsin tarkastamaan jalan. Hieroin ja vääntelin sitä varovaisesti eikä se tuntunut vaivaavan Aaronia, se ei kuitenkaan suostunut laittamaan sille yhtään painoa vaan seison kolmella jalalla. Soitin eläinlääkärille ja sainkin heti ajan. Eläinlääkärille tultaessa se käveli onneksi jo neljällä jalalla. Lääkäri tutki sen ja totesi vasemman takajalan ojentajalihaksen revähtyneen. Saimme mukaamme kipulääkkeet ja käskyn käydä vain hihnalenkeillä jonkin aikaa. Onneksi kyse oli vain revähdyksestä, sillä huudosta päätelleen olisi voinut olla kyse jostain paljon isommastakin jutusta.

06.02.2005 BANG, BANG
Tapasimme tänään Sipoossa Eevan, Jussin, Wellun ja Löwen sekä Arin, Marin, Freyan ja Incan. Pidimme pienimuotoiset ampumatreenit. Aaronhan pelästyi syksyn taippareissa haulikkoa eikä ole sen jälkeen haulikon pauketta läheltä kuullut. Löwelle kävi taas vähän huonosti uuden vuoden aattona ja sen suhtautumista haulikkoon ei oikein tiedetty.

Wellu ja Freya pääsivät ihan ampujien viereen kuuntelemaan pauketta ja harjoittelemaan malttia. Aaron, Löwe ja Inca olivat ensin vähän kauempana ja siirtyivät pikkuhiljaa yhä lähemmäksi ampujia. Ihan ampujien viereen ei vielä tänään kuitenkaan menty. Alkuvaiheessa heittelin Aaronille tennispalloa eikä se välittänyt laukauksista. Siirryimme pikkuhiljaa lähemmäksi ampujia ja tein sille daminoutoja. Tämäkin meni hienosti, niin kuin meni myös Löwellä ja Incalla.

Arin palatessa autolle Aaron vähän säpsähti haulikkoa... taitaa olla niin, että se pelkää enemmän haulikon näkemistä kuin itse pauketta. Kevään mittaa on kuitenkin tarkoitus käydä vielä harjoittelemassa ja pikkuhiljaa yhdistää ampuminen enemmän noutoihin.

Ampumisen jälkeen teimme pieniä nostoharjoituksia variksilla ja kanilla. Aaron ei ole pitkään aikaan nähnyt varista tai kania, mutta nosti molemmat epäröimättä.

04.02.2005 HILJAISELOA
Meillä on vietetty aika hiljaiseloa Emilin parannellessa tassuansa. Lenkit on tehty pääasiassa hihnassa kaupunkimaisemissa. mikä on koirien mielestä tappavan tylsää :(

Viime viikonloppuna Arska pääsi lenkille Wellun ja Löwen kanssa. Metsässä oli ihanan paljon kevyttä lunta ja Aaron ja Löwe ottivat siitä tapansa mukaan kaiken irti. Tänään kävimme pienellä lenkillä pari viikkoa sitten tapaamiemme Nemo-tollerin ja Niinan kanssa. Lenkin päätteeksi tein Aaronille tosi pienen hakuruudun (metsässä oli reilusti lunta ja minulla Jenna kantoliinassa) ja se demonstroikin hienosti pikku-Nemolle mitä hakuruudussa pitää. Tosi kiva kun Aaron on alkanut toimimaan myös "yleisön" edessä! Kiitoksia Niinalle ja Nemolle lenkkiseurasta!

28.01.2005 UUSI KOTISIVUOSOITE
Emilin ja Aaronin kotisivut muuttivat tänään uuteen osoitteeseen www.tollerit.net. Muistakaahan päivittää suosikkinne ja kotisivuillanne olevat linkit :-)

Kotisivumme ehtivät olla entisessä osoitteessaan noin 2 vuotta, jonka aikana sivuilla vierailtiin noin 34000 kertaa.

19.01.2005 HARRASTUKSIA
Olin eilen Aaronin kanssa agilityreeneissä, Emil ei päässyt mukaan, sillä se ontuu hieman toista etujalkaansa. Rakensimme hyppyradan, jonka suoritimme kolmessa osassa. Aaron ohjautuu hyvin, mutta sillä on ärsyttävä tapa etsiä nameja radalta ja jäädä nuuskuttelemaan (alkoi viime keväänä kun meitä ennen treenasi ryhmä, jonka jäljiltä löytyi valtavasti nameja...kiva, kiva). Otin tällä kertaan pallon mukaan ja se auttoikin jonkin verran, selvisimme suhteellisen kivasti kimurantista hyppyradasta. Treenit ovat kuitenkin Aaronille aika haastavia, sillä ryhmässä on myös kolmosluokan koiria.

Dog boxin kanssa ollaan päästy niin pitkälle, että voin lähettää Emilin ja Aaronin (ei tietenkään samaan aikaan :-) muutaman metrin päästä laatikolle ja ne saavat palikan laitettua toiseksi vaikeimpaan reikään. Pienimmän reiän kanssa ei olla oikeistaan harjoiteltukaan, sillä pojat saivat myöhästyneenä joululahjana äidiltäni dog brickin! Dog brickin suosio on ollut yhtä hyvä kuin dog boxilla.

Aaron on osoittautumassa melkoiseksi aktivointileluguruksi, sillä ei kauan kestä kun se keksii mitä pitää tehdä. Emilillä tuntuu puolestaan olevan niin kiire saada nami palkaksi, että se ei ensiksi malta keskittyä miettimään mitä pitää tehdä (malttamattomuus / ruokahalun kasvu tulivat kastroinnin ikävinä puolina). Aloitimme dog brickillä harjoittelun niin, että laitoin namit muutamaan reikään ja jätin luukun hieman auki, näin luukut oli helpompi saada työnnettyä nenällä auki. Aaron käyttääkin vain nenäänsä, mutta Emil ottaa usein tassut avuksi, jossa nenällä ei saa tuloksia tarpeeksi nopeasti aikaan. Nyt olemme siinä vaiheessa, että pojat osaavat avata täysin kiinni olevat luukut työntämälle poispäin. Haastavammaksi ovat osoittautuneet "takaluukut", jotka pitää avata taaksepäin.

17.01.2005 VIIKONLOPPUKUULUMISIA
Kävin sekä lauantaina sekä sunnuntaina Emilin ja Aaronin kanssa Korsossa lenkillä. Lauantain lenkillä saimme yllättäen lenkkiseuraksi neljän kuukauden ikäisin tolleripoju Nemon perheineen kun metsässä tapsimme. Aika harvoin tuolla metsässä edes muita koiria näkee, joten oli melkoinen yllätys kun vastaan tuli toinen tolleri.

Sunnuntaina otin damirepun mukaan lenkille. Tällä kertaa tein hakuruudun suhteellisen avoimeen koivumetsään, sillä halusin tehdä ison hakuruudun ja nähdä riittäisikö Aaronin itseluottamus kaukana olevien damien hakemiseen. Koivumetsässä minulla oli myös mahdollisuus seurata sen tekemistä hieman tarkemmin kuin jossain tiheässä kuusimetsässä, jossa koirasta näkee vilauksen silloin tällöin :-) Vein ruutuun 8 damia ja lähetin Aaronin hakuun. Aaron teki TOSI hienoa työtä ja vielä viidennen palautuksen jälkeen siltä olisi löytynyt intoa, päätin kuitenkin lopettaa Aaronin osalta tähän. Olin myös tosi tyytyväinen siihen, että Aaron kävi epäröimättä hakemassa myös kaikista pisimmällä olleen damin.

Kävin täyttämässä ruudun uudestaan ja otin Emilin hommiin. Hetken aikaan tosin vain seisoskelimme hakuruutua katsellen, sillä Aaronin työskentelyn katsominen oli nostattanut vähän turhia kierroksia ja Emil vinkui ärsyttävästi. Lopulta vinkuna kuitenkin hiljeni ja päästin Emilin hakuun. Emil teki muuten hyvää työtä, mitä nyt kävi vaihtamassa yhden damin toiseen kesken palautuksen.... tuosta tavasta pitäisi päästä eroon, sillä Emilillä on tapana vaihtaa dami, jos palautusreitiltä löytyy toinen dami. Milläs sen vaan saisi estettyä, ehdotuksia?

Ai niin... olen tähän asti kantanut Jennaa lenkeillä rintarepussa. Painoa on nyt kuitenkin tullut sen verran paljon, että rintarepussa kantaminen on ollut turhan raskasta. Ompelin viikonloppuna meille kantoliinan ja kävimme tänään hihnalenkillä sitä kokeilemassa ja täytyy sanoa, että kantaminen sen kanssa on HUOMATTAVASTI kevyempää. Voin lämpimästi suositella sitä koiraihmisille!

03.01.2005 POIKIEN MERKILLISET SILMÄT
Kävimme tänään eläinlääkärissä tarkistamassa, että Aaronin sidekalvon ja värikalvon tulehdukset ovat parantuneet, sen osalta kaikki olikin OK. Varasin viime viikolla myös ajan molemmille pojille viralliseen silmätarkastukseen. Emilin silmät on peilattu kahdesti sen ollessa nuori, mutta viimeisestä peilauskerrasta on kulunut jo noin kolme vuotta. Aaronin silmät on peilattu kerran aikaisemmin. Kummatkin ovat aikaisemmista peilauksista saaneet täysin puhtaat paperit. Optigenin PRA-testin mukaanhan molemmat ovat C-koiria eli sairaita.

Molempien poikien silmissä oli muutoksia ja eläinlääkäri kirjoitti molempien lomakkeeseen "PRA 0-koodi", joka tarkoittaa vahvaa epäilystä PRA:sta, mutta ei vielä varsinaista PRA:ta. Merkilliseksi asian kuitenkin tekee se, että muutokset eivät olleet niitä tavallisimpia muutoksia, joita PRA aiheuttaa. Muutokset ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin PRA:n aiheuttamia, sillä niille ei löydy muutakaan selitystä. Hyvänä uutisena voidaan kuitenkin pitää sitä, että poikien näkökyvyssä ei vielä pitäisi olla mitään vikaa (enkä kyllä mitään merkkejäkään ole sellaisesta huomannut), eikä muutoksien pitäisi olla kovin nopeasti eteneviä. Kummallakaan ei onneksi ole merkkejä HC:stä ja RD:stä.